Paras versio itsestä, Minä 2.0

Mitä jos ei aina odottaisi siihen asti, että vuosi vaihtuu ja pääsisi taas kerran kuplivassa innostuksessaan vannomaan itselle ja muille, miten aikoo heti seuraavasta päivästä lähtien tehdä suuria positiivisia muutoksia elämässään…?! Mitä jos yksinkertaisesti  joka aamu herätessään vain päättäisikin, että ”Tänään pyrin olemaan kaikkein paras versio itsestäni”. Painotus on sanalla ”pyrin”, ei ”yritän olla” tai ”aion olla”. Sanoilla on valtava merkitys ja siksi välillä ne kannattaa valita todella huolellisesti.
Jos yrität tehdä jotain, niin petaat jo tietäsi tulevalle epäonnistumiselle. Kuvittele, että aamulla huomaat keittiön lattialla astianpesukoneen ympärillä yhä laajenevan vesilammikon. Soitat samantien lähimpään kodinkonehuoltoon, jossa stressaantunut putkimies kertoo, että ”yritän ehtiä tulla vielä tänään”… Arvaa tuleeko?! Tai oletko koskaan ”yrittänyt juoda” kahvikupillisesi? Miten se sujui? Oliko siinä jotain erityisiä haasteita? Ei voi yrittää tehdä jotakin; joko tekee tai sitten ei tee, joko juo sen kahvin tai ei juo. Jos sanoo ”yrittävänsä tehdä parhaansa”, niin ehkä sillä valmistelee jo tulevaa epäonnistumistaan ja tällä tavalla pettymys, oma ja muiden, ei ole yhtä suuri kuin jos olisikin sanonut tekevänsä parhaansa.
Entä sitten jos aamulla herätessään into piukeana julkeasti vannoisikin ”Tänään aion olla kaikkein paras versio itsestäni!” Kymmenen minuuttia myöhemmin on keittiössä valmistamassa aamiaista, mutta meneekin hermo… lapseen… kumppaniin… koiraan… jääkaappiin, koska maito on loppu… Samantien alkaa kriittinen osa mielessä jäkättää siitä, miten taas ”tooooooosi upea paras versio itsestä, kesti jopa useita minuutteja… hitto mikä luuseri!!” Voi kuvitella millainen vaikutus tällä ajatusmallilla, uskomuksella ja kokemuksella on itsetuntoon ja minäkuvaan… Ja tämä oli vain yksi esimerkki. Itselle täytyy olla reilu ja realistinen asettamalla sellaisia tavoitteita, jotka ovat mahdollisia ja toteutettavissa, vaikka ne vaatisivatkin hieman työtä ja aikaa.
No mites sitten se alkuperäinen lempeän ystävällinen ”Tänään pyrin olemaan kaikkein paras versio itsestäni”? Kun pyrkii toimimaan tietyllä tavalla, niin lähestymistapa on inhimillinen ja positiivinen. Mitä kaikkea se pitäisi sisällään kohdallasi? Olisitko läsnäolevampi? Kärsivällisempi? Kannustavampi? Rakastavampi? Luottavaisempi? Rennompi? Arvostaisitko itseäsi enemmän? Missä kaikessa se näkyisi?
Jos ja kun illalla nukkumaan mennessään sitten toteaisikin, että ihan kaikilla osa-alueilla ei tainnutkaan mennä suunnitelmien mukaan… niin seuraavana aamuna on taas uusi mahdollisuus vähän kokeneempana edetä kohti samaista pyrkimystä. Me olemme kaikki täällä enemmän tai vähemmän keskeneräisiä, oppimassa ja kokemassa kuka mitäkin. Olemme kaikki uniikkeja, sinäkin, ja vain Sinä voit pyrkiä olemaan se paras versio Itsestäsi. On täysin tarpeetonta verrata itseään muihin kun heillä on omat oppiläksynsä ja kokemuksensa läpikäytävänään. Tee se, missä olet kaikkein paras; Ole aidosti oma itsesi, se päivittäin yhä vaan paraneva versio.
best
Mainokset

Placebo – usko, niin koet

Lumelääkkeistä ja ihmisten käyttäytymiseen vaikuttamisesta mieleeni nousee hyvä esimerkki kun opiskelin 15v sitten Dublinissa ICHP:ssa (Institute of Clinical Hypnotherapy and Psychotherapy). Opettajamme kertoi miten eräs irlantilainen hypnoterapeutti mainosti auttavansa asiakkaitaan lopettamaan tupakoinnin vain yhdellä käyntikerralla, jonka hinta oli 1600€. Ihmisille syntyi mielikuva, että ”sen täytyy olla hyvä ja toimia kun se on kerta noin kallis”. Mielikuva positiiviselle muutokselle ja sen onnistumiselle oli saanut alkunsa ja puolet terapeutin työstä oli jo tehty.

Kun alitajunnan, tiedostamattoman mielen, osuus on yli 90% ja se on vastuussa mm. autonomisen hermoston ja elimistön toiminnasta, ja on täysin huumorintajuton asiat kirjaimellisesti ottava pilkku-Iivari, niin ei mikään ihme jos auktoriteetin vannoma ”tieto” osuu ja uppoaa siihen täysin ilman mitään pienintäkään kritiikkiä. Tämä on ns. uskomushoitoa parhaimmillaan, jota pitäisi hyödyntää paljon enemmän nykyisen ylilääkitsemisen sijaan. Hyvänä esimerkkinä on esim. mielialalääkkeet; on todettu niiden tehon olevan samaa luokkaa placebojen kanssa. Sokerinapeissa on kuitenkin se hyvä puoli, että niissä ei ole sellaisia haitallisia sivuvaikutuksia kuin monissa mielialalääkkeissä, kuten esim. lihomista ja turpoamista, libidon häviämistä ja asioiden muuttumista yhdentekeviksi, mikään ei tunnu enää miltään. Mielenkiintoista on ollut myös tutkimukset, joissa on todettu lumelääkkeiden tehoavan vaikka henkilölle on jopa kerrottu lääkkeen olevan ns. placebo.

Pitäisi hoitaa ihmisiä enemmän mielen ja sen voimavarojen kautta eikä vain kemikaaleilla yrittää turruttaa oireita. Oire on aina seurausta jostakin ja se jokin on se, mitä pitää hoitaa, oli se sitten mielen tai kehon puolella. On hyvin laiskaa ja lyhytnäköistä laastarihoitoa puuttua pelkkään oireeseen kun taustalla oleva syy saa jatkaa kaikessa rauhassa oireen muodostamista. Niin kauan kun ihmistä ei hoideta kokonaisvaltaisesti, olisi hyvä jos aina kun mahdollista voitaisiinkin antaa lumelääkettä. Jos se olisi vakuuttavan näköisessä purkissa, pillereiden väri olisi psykologisesti katsottuna oikea, hinta kohdillaan ja sen kuurin määräisi sopiva auktoriteetti, niin moni voisi siitä hyötyä. Ehkä tämä on tulevaisuutta kun ihmisten sairauksia ja oireita ei katsota enää pelkät euronkuvat silmissä…

Mitä kalliimpi tehoton lumelääke on, sitä parempana potilas pitää sen tehoa

Lumelääke tehoaa, vaikka potilas tietäisi syövänsä vain kalkkitabletteja

placebo

Ai mitkä rajat..?!

Rajat. Osaatko asettaa rajoja vai ajatteletko sen olevan itsekästä? Tiedätkö missä kohtaa omat tunteesi loppuvat ja toisen alkavat, vai hämärtyykö raja niin, että koet välillä myös toisen tunnetilat kuin ne olisivat omiasi? Teetkö enemmän kuin oikeasti jaksaisit, annatko itsestäsi enemmän, liikaa? Pelkäätkö sanoa ei, koska kuvittelet, että et tulisi enää hyväksytyksi ja jäisit ulkopuolelle? Oletko huomannut, että tämä omavalintainen rajattomuutesi uuvuttaa, ärsyttää ja vaikuttaa myös itsetuntoosi? Ehkä olet syyttänyt mielessäsi muita kun he ”ovat aina vaatimassa”, ”käyttävät sinua hyväkseen”?

Jos olisit kaunis omakotitalo, jonka ympärillä olisi luomasi unelmiesi piha ja puutarha, laittaisitko siihen ympäristöön sopivan nätin aidan tontin rajalle, vai antaisitko pihasi ikäänkuin epämääräisesti jatkua niin, että pian se muuttuisi ruohikoksi, ryteiköksi ja sitten yleiseksi kävelytieksi? Sitten harmittelisit kun jotkut koirien ulkoiluttajat antaisivat koiriensa juosta myös pihallesi tarpeilleen ja jotkut ihmiset tulisivat puutarhaasi piknikille ja jättäisivät kaikki roskat nurmellesi ja katkoisivat lähtiessään muutaman istuttamasi kukan mukaan kukkapenkistäsi… Miksi he niin tekisivät? Koska se on mahdollista ja eivät tienneet tai välittäneet missä alkaa talon piha ja yksityisalue. Olisitko päivittäin mielessäsi vihainen näille ”itsekkäille ihmisille”, turhautunut, kun eivät tajua tunkeutuvansa yksityisalueelle?

Mitä jos päättäisitkin itse arvostaa omaa kaunista pihaasi, taloasi ja omaa rauhaasi, ja laittaisitkin nätin aidan siihen rajalle? Mitä jos itse näyttäisit missä rajasi kulkevat, pitäisit itse niistä kiinni ja omalla esimerkilläsi näyttäisit sen muillekin? On hyvinkin mahdollista, että joku närkästyy kun ei voi tulla puutarhaasi syömään tai pissattamaan koiraansa silloin kun huvittaa, mutta mitä sitten?! Se on sinun talosi ja puutarhasi, ja sinä osoitat sen arvon määrittämällä rajat ja vaalimalla kaikkea sitä kaunista ja ainutlaatuista mitä niiden sisäpuolella on. Terve itsekkyys on osoitus siitä, että sinä et ole hylännyt itseäsi vaan arvostat ja rakastat itseäsi asettamalla selkeät rajat. Samalla osoitat myös muille omalla esimerkilläsi missä rajasi kulkee ja miten niitä pitää kunnioittaa. Joku tulee siitä varmasti närkästymään, mutta ota se vain vahvistuksena siitä, että ensimmäistä kertaa ikinä asettamaasi rajaan on ”törmätty” ja se toimii tehokkaasti. 😉

aita

Sinä riität <3

Riittämättömyyden tunne. Tuo katala tuntemus, jonka takana on pelko siitä, ettei kelpaa omana ainutlaatuisena itsenään ja siksi on riski tulla hylätyksi. Pelko, joka saa yrittämään jatkuvasti vieläkin enemmän, paremmin, nopeammin ja tehokkaammin. Pelko, joka laittaa vertailemaan itseään ja tekemisiään muihin nähden, joka aiheuttaa kateutta, suorittamista, katkeruutta, stressiä, uupumista ja masennusta.

Siitä huolimatta, että on jo varhaislapsuudessa oppinut ja kokenut saavansa hyväksyntää vanhemmiltaan vain olemalla kiltti ja todella ahkera, ja oma arvo on määritetty suoritusten perusteella, se kaikki tapahtui kuitenkin vuosikymmeniä sitten, viime vuosituhannella. Se on ollut opittua käytöstä, jota ovat sävyttäneet kaikenlaiset uskomukset ja pienen lapsen tarve tulla hyväksytyksi ja toivottavasti myös rakastetuksi.

Nyt on 2018 puhjennut kukkaan, avaten lumiset terälehtensä aivan uusillekin unelmille, mahdollisuuksille ja toimintamalleille. Itsensä arvostaminen ja pipon löysentäminen armottoman kireästä sopivan napakaksi pienentää stressitasoa huomattavasti ja sitä kautta vaikuttaa sekä henkiseen että fyysiseen hyvinvointiin. Voit itse valita joka hetki mitä asiat sinulle merkitsevät ja miten valitset niihin suhtautuvasi. Hyväksymällä itse itsesi juuri sellaisena kuin olet, näytät muille esimerkkiä miten sinuun kuuluu suhtautua. Vaikka elämässäsi tai kehossasi olisikin osa-alueita, joihin et vielä ole täysin tyytyväinen ja tarkoituksenasi on tehdä niille jotain hyödyllistä, voit silti hyväksyä itsesi kaikkine ns. ”epätäydellisyyksineen”.

Tänään, vuoden 2018 ensimmäisenä kuukautena tilanne omassa elämässäsi ja kehosi hyvinvoinnissa on tämä, hyväksyä se ja sen jälkeen suunnitella mitä aiot kehittää ja parantaa, ja miten sen aiot toteuttaa. Ole reilu itsellesi, ja sille pienelle lapselle sisälläsi, muistaen, että täydellinen on vain mielikuva ja riittävän hyvä on lähes aina riittävän hyvää ❤

not perfect

APUA!!! Paniikki!

Jotkut ovat sen kokeneet… lentäessä.. esiintyessä… suljetuissa tiloissa… avarissa paikoissa… kaupan kassajonossa… Ja jotkut välttelevät sellaisia tilanteita, joissa kuvittelevat saavansa paniikkikohtauksen. Olen työssäni kohdannut monia asiakkaita, joilla on ollut myös paniikkikohtauksia, muiden pelkojen ja epävarmuuksien lisäksi. Hämmästyttävää on ollut huomata se, miten monelle on vain annettu resepti käteen, mutta ei olla kerrottu lainkaan siitä mikä tämmöinen paniikkikohtaus edes on ja miksi se voi tulla. Hyvin yleistä näyttää olevan myös se, että terapioissa lähinnä tarjotaan eri työkaluja käyttöön kun paniikin tunne iskee, perehtymättä sen enempää syihin miksi henkilö kokee niinkuin kokee, tai selittämättä kunnolla mikä tällaisen reaktion tarkoitus oikeasti edes on.

Suojelu. Paniikkikohtaus, eli pakene tai taistele -tilan tarkoitus on suojella meitä. Meillä kuuluu olla tällainen alkukantainen mekanismi, joka menee päälle hätätapauksessa, eli elämää uhkaavassa tilanteessa. Silloin aivot ja keho valmistautuvat joko pakenemaan tai taistelemaan; sydän alkaa hakata, verenkierto lisääntyy, pupillit laajenevat, stressihormoneja (adrenaliini ja kortisoli) alkaa erittyä, hikoilu lisääntyy, hengitys muuttuu pinnalliseksi. Jos on tarkoitus taistella, niin veri virtaa käsiin ja jos on parempi pinkoa pakoon, niin veri menee jalkoihin. Henkeä uhkaavan tilanteen aikana kaikki siinä hetkessä epäoleelliset elimistön toiminnot menevät stand by:lle, kuten esimerkiksi ruoansulatus ja solujen uusiutuminen. Tarkoitus on, että uhkaavasta tilanteesta selviytyminen kuluttaa tuotetut stressihormonit ja keho palaa sitten tapahtuman jälkeen takaisin tasapainoon. Näin on luonto tämän suunnitellut, mutta käytännössä se ei menekään näin. Ihmiset ovat nykypäivänä jatkuvassa stressitilassa ja sen lisäksi, että sairauksien määrä vaan kasvaa (kun solujen aineenvaihdunta ja uusiutuminen ovat stand by:lla ja oma immuniteettisuoja ei toimi kuten pitäisi), niin krooninen stressi voi johtaa helposti myös paniikkikohtausten syntymiseen.

Mitä sitten voi tehdä kun huomaa, että paniikki alkaa iskeä? Kun ymmärtää mistä siinä tilanteessa on oikeasti kyse, voi auttaa jo huomattavasti rauhoittumisessa. Itsensä rentouttaminen hengittämällä syvään pintahengityksen sijaan on hyvä idea. Ymmärrys siitä, että jostain syystä (aiempien kokemustemme ja osittain tiedostamattomien uskomustemme takia) mielemme tulkitsee jonkun tilanteen uhkaavaksi, aivot reagoivat siihen aktivoimalla kehossamme pakene tai taistele -reaktion ja taas on tilanne päällä. Eri asia on sitten se, miksi kaupan kassalla maksaminen (huomion kohteena oleminen) ahdistaa, tai lentokoneessa istuminen (kontrollin menettämisen pelko ja siitä johtuva turvattomuus) pelottaa niin paljon, että se voi johtaa jopa paniikkikohtaukseen. Nämä ovat asioita, joihin täytyisi paneutua terapioissa, eikä vain tarjota pelkkiä työkaluja siihen kun paniikki seuraavan kerran taas iskee, mukaanlukien itsensä ampuminen kuminauhalla ranteeseen… Kaikki eivät kuitenkaan terapiassa käy, joten on hyvä silti ymmärtää mistä tässä ilmiössä on kyse. Syystä tai toisesta mielemme ja kehomme itsesuojeluvaisto on mennyt päälle (yleensä turhaan) ja niin hurjalta kun se kokemus voikin tuntua, niin sen tarkoitus on kuitenkin hyvä. Pysy rauhallisena, koska todellisuudessa kaikki on ihan hyvin.

keepcalm

Syö hyvin, voi hyvin

”You’re not you when you are hungry! Eat a Snickers”… ”Hyvä ruoka, parempi mieli”…
”Äitien laittamaa ruokaa”…

Aivan samalla tavalla kuin USA:ssa epäterveellinen ruoka on stressin ohella lähes kaikkien sairauksien taustalla, niin meillä Suomessa tilanne on täysin sama. Meidän ostopäätöksiin vaikutetaan päivittäin jatkuvalla mainonnalla. Varsinkin ne mainokset, joilla pyritään herättämään myönteisiä tunteita ja muistoja, ovat tehokkaimpia. Monilla on lämpöisiä muistikuvia siitä miten mummo leipoi pullaa kun pienenä oli paha mieli… tai miten palkittiin karkeilla ja suklaalla kun oli ollut kiltisti… Miten helppoa on edelleen aikuisena jatkaa samoja toimintamalleja; syödä jotain (epäterveellistä) kun masentaa, on tylsää, on turhautunut tai ehkä on ”ansainnut” suklaalevyn päivän hyvästä työstä. Monilla on kiireinen arki ja on helpompaa ostaa kaupasta valmisteita, joita voi kotona sitten nopeasti lämmittää. Oletko muuten koskaan lukenut näiden valmisteiden tuoteselosteita, niitä inhottavan pienellä präntättyjä tekstejä? Mitä enemmän tekstiä, sitä enemmän kaikenmaailman lisäaineita ko. tuote sisältää…
Ja entäs lisätty sokeri? Jogurttien, keksien, makeisten, jäätelön ym. lisäksi sitä löytyy hyvinkin monesta elintarvikkeesta. Sokeri on syöpäsolujen ravintoa, ja jos muutenkin elää stressin rasittamassa vallassa ja kehon oma immuunijärjestelmä ei jaksa toimia kunnolla, niin myös syöpään sairastumisen riski kasvaa.

Monilla suomalaisilla, sadoilla tuhansilla, on esimerkiksi ärtyneen suolen oireyhtymä, IBS. Syömällä päivittäin ko. oireyhtymää pahentavia ns. tavallisia ruoka-aineita (viljat, maitotuotteet, jne.) voi johtaa siihen, että suolen seinämät alkavat heikentyä ja vuotaa elimistöön kaikkea mitä sinne ei kuulu mennä. Myös ravinnon ja vitamiinien imeytyminen heikentyy ja nämä yhdessä stressin kanssa alkavat heikentää immuniteettia ja sairastumisen riski kasvaa.

Vieläkin useampi kärsii kroonisesta stressistä. Monet asiat aiheuttavat pelkoa, epävarmuutta ja huolestumista; oma parisuhde tai sellaisen puuttuminen, työ, oma tai läheisen terveydentila, rahatilanne, maailmanpoliittinen tilanne, jne.

Havainnoimme maailmaa aistiemme avulla ja tulkitsemme kokemaamme erilaisten uskomustemme filttereiden kautta, mitä asiat meille merkitsee. Suurin osa uskomuksistamme ei ole omiamme, vaan olemme ne omaksuneet vanhemmiltamme ja ympäristöltämme ensimmäisten 7v:en aikana. Nämä uskomukset ovat yli 90%:sti tiedostamattomina alitajunnan puolella, jossa ne vaikuttavat tulkintoihimme eri asioihin liittyen. Jos kuvittelemamme tai kokemamme asia on mielestämme esim. pelottava tai huolestuttava, niin aivot reagoivat siihen käynnistämällä kehossa pakene tai taistele -reaktion. Stressihormonit virtaavat ja verenkierto vähenee elimistön ympärillä ja lisääntyy käsissä ja jaloissa, sillä niitä tarvitaan uhkaavassa tilanteessa eniten. Sen sijaan stand by:lle laitetaan mm. solujen aineenvaihdunta ja uusiutuminen sekä ruoansulatus. Nykypäivänä suurimmalla osalla stressitila on jatkuvaa ja näin ollen sairastumisen riski kasvaa.

Geeniperimä on vain n.5% ja loput 95% muodostuu ympäristöstä ja siitä miten sitä tulkitsemme, eli olemmeko mielestämme uhkaavassa vai elämäämme ylläpitävässä ympäristössä. On suht helppoa ja laiskaa olla uhrin asemassa ja elää edesvastuuttomasti kun voi syyttää ”huonoja geenejään” tai ”suvussaan olevasta riskistä”… Ruokavaliolla ja stressitasolla on merkitystä omaan terveyteen ja jokainen meistä päättää joka ikinen päivä mitä kaupasta ostamme, mitä syömme ja kuinka paljon.

Muista, että kukaan tai mikään teollisuuden ala ei todellakaan ole kiinnostunut siitä, että sinä olet terve ja voit hyvin, paitsi sinä itse. Kaikki muut tahot haluavat tehdä mahdollisimman paljon rahaa kustannuksellasi sekä yritykselleen että sen osakkeenomistajille. Pidä sinä itsestäsi ja omasta hyvinvoinnistasi huolta mahdollisimman hyvin ❤

Epäterveellinen ruoka selittää lähes puolet yhdysvaltalaisten sydän-, verisuoni- ja diabeteskuolemista

”Sokeri on aikamme vaarallisin huume”

Tunnesyöminen voi alkaa jo lapsuudessa – syynä vanhempien tapa lohduttaa herkuilla

 

 

safka

Siitä huolimatta!

Elämässämme on paljon asioita, joihin voimme vaikuttaa, tavalla tai toisella. Se kaikkein huonoin tapa on heikentävä ”olosuhteiden – tai geeniperimän uhri” -asenne, joka tekee itsestä voimattoman yksilön, jolle asioita vaan tapahtuu, ja joka voi johtaa pahimmillaan hälläväliä -elämäntapoihin.

Suurin osa sairauksista on seurausta kroonisesta stressistä, joka ei johdu pelkästään jatkuvasta kiireestä ja levon puutteesta, vaan esimerkiksi omilla uskomuksilla ja tulkinnoilla asioista on valtava merkitys. Se, mitä asiat meille merkitsee, ovatko ne uhkia vai mahdollisuuksia, vaikuttaa siihen miten aivot reagoivat ja sitä kautta siihen virtaako elimistössämme pakene tai taistele -stressihormoneja, vai lepoa ja solujen hyvinvointia edistäviä hormoneja. Jatkuvassa stressitilassa solujen normaali aineenvaihdunta ja uusiutuminen heikkenee merkittävästi ja kehon oma puolustusjärjestelmä ei toimi kuten pitäisi, jolloin piilevänä oleville sairauksille on suurempi todennäköisyys päästä puhkeamaan.

On arvioitu, että geeniperimän vaikutus sairastumisissa on vain 5-10%, eli 90-95% johtuu ns. ympäristötekijöistä, eli mm. elämäntavoista, asuinympäristöstä ja omista asenteista. Osa elämänasenteistamme, uskomuksistamme ja mielipiteistämme on tietoisia valintoja, mutta n. 95% niistä uinuukin tiedostamattomina alitajunnan puolella ja ne on ”ohjelmoitu” meihin jo varhaislapsuudessa 0-6 vuotiaina. Meille silloin iskostetut elämänohjeet, uskomukset ja ”totuudet” toimivat edelleen tänäpäivänä lähes kaikkien valintojemme, käyttäytymisemme ja suhtautumisemme taustalla. Valitettavasti suurin osa niistä vanhoista lähipiiriltämme saaduista ”ohjelmoinneista” on rajoittavia ja elämänlaatua heikentäviä. Jos kokee olevansa arvoton, riittämätön, pelkää tulevansa hylätyksi tai sitä ettei tule hyväksytyksi, niin taustalla on aina lapsuudessa opittuja ja koettuja haasteellisia asioita ja vääriä uskomuksia.

Kuten elämän kulkuun, myös lapsuuden kokemuksiinsa voi halutessaan valita suhtautuvansa uhriasenteella, jolloin ei tarvitse ottaa vastuuta omasta elämästään ja ei ole myöskään riskiä epäonnistumisesta ja sitä kautta yksin jäämisestä. Tosin voi olla, että uhriutunut marttyyri jätetään ulkopuolelle sitten muista syistä…

Tai sitten voi valita suhtautuvansa kaikkeen voimaannuttavalla ”siitä huolimatta” -asenteella, jolloin itse päättää minkä merkityksen asioille antaa, miten päättää suhtautua ja toimia tästä eteenpäin ja millä tavalla valitsee edistävänsä omaa henkistä – ja fyysistä hyvinvointiaan. Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja tiettyyn pisteeseen asti se voiman valtikka on sinun käsissäsi. Käytä sitä viisaasti ja rakastavasti ❤

write the story