Rakkaalle Biscuitille <3

Olen ollut heinäkuun alusta kesälomalla, tarkoituksena rentoutua, irroittautua henkisesti vaativan työni kuvioista hetkeksi ja yksinkertaisesti vain nauttia kaikesta mitä kesä parhaimmillaan tarjoaa. Vihdoinkin olisi myös aikaa hevosilleni ja koirilleni, ilman rajoittavia aikatauluja. Ajatuksena oli myös istua nautiskellen auringossa ja samalla välillä kirjoittaa jatkoa Mielen toiminta -artikkeleilleni. Vaikka en alunperin blogia perustaessani ollutkaan ajatellut kirjoittaa itsestäni varsinaisesti mitään, vaan lähinnä erilaisista mielenkiintoisista ja hyödyllisistä aiheista, niin omistan tämän kirjoituksen ensimmäiselle omalle koiralleni, rakkaalle Biscuitille. ❤

Biscuit oli kaikilla tavoin ainutlaatuinen ja erilainen chihuahua. Kävin sen hakemassa Kotkasta osaksi elämääni vuonna 2000. Kesäinen aurinkoinen päivä, aivan kuten nyt. Tuo pieni mustavalkoinen ihme, joka leimautui minuun samantien ja oli kaikkia muita kohtaan aluksi hyvinkin skeptinen. Elämänsä aikana Biscuit alkoi pikkuhiljaa luottaa muihinkin ja suhtautua kaikenlaisiin tilanteisiin omanlaisellaan rauhallisella ja viisaalla olemuksellaan. Koko elämänsä se sai elää täysin terveenä, josta olen äärimmäisen kiitollinen ja onnellinen.

Minulle tuli tarve kirjoittaa tämä artikkeli sen takia, että Biscuitin terveyden täydellinen romahtaminen viikon alussa tuli täytenä yllätyksenä ja järkytyksenä! Minun toisella chihuahuallani on ollut terveyden kanssa haasteellista jo pidemmän aikaa ja jotenkin kuvittelin, että sen aika siirtyä sateenkaarisillan toiselle puolelle tulisi ensiksi… mutta tuossahan tuo ottaa päiväunia kaverinsa vieressä… 🙂

Tämä täysin yllättävä tapahtuma ja sen tuoma koko tunteiden kirjo huolestumisesta järkytyksen ja pelon kautta suruun on muistutuksena siitä, miten tärkeää on elää tässä hetkessä. Kukaan ei tiedä huomisesta, tai edes siitä mitä tulee tapahtumaan seuraavan minuutin aikana. On vain oletuksia, kuvitelmia ja toiveita.
Kuinka moni elää keskinkertaista elämää ihan vain siitä syystä ettei uskalla tehdä ja valita kuten oikeasti haluaisi. Jotkut odottavat tiettyjen asioiden tapahtumista, minkä jälkeen voi ”alkaa toteuttaa itseään ja tulla onnelliseksi”; sitten kun on eläkkeellä… sitten kun on tarpeeksi rahaa… sitten kun on laihtunut 15kg… sitten kun uskaltaa lähteä parisuhteestaan pois… vaihtaa työpaikkaa tai alaa… sitten kun…

Mitä jos ei koskaan tulekaan sitä ”sitten kun” -vaihetta? Mitä jos huomenna tapahtuukin jotain niin totaalisen yllättävää ja mullistavaa, että koko elämä menee uusiksi sen takia? On olemassa makaaberi, mutta tilanteeseen valitettavan hyvin osuva sanonta ”täytyykö jonkun kuolla ennenkuin tähän puututaan?!?” Joillekin omien elämänarvojen tarkastelu ja asioiden priorisointi tulevat tärkeäksi vasta siinä vaiheessa kun jollekin läheiselle, tai jopa itselle, tapahtuu jotain yllättävää ja mullistavaa. Onko pakko odottaa siihen asti, että uskaltaa alkaa elää itsensä näköistä elämää? Toteuttaa itseään, tehdä itsensä näköisiä valintoja, hyväksyä itsensä juuri sellaisena kuin on. Vai voiko todella ymmärtää sen, että minä hetkenä hyvänsä asiat voivat muuttua, ilman omaa valintaa, ja moni hieno ja tärkeä asia voi jäädä sen takia sanomatta, kokematta tai elämättä.

Kiitos Biscuit kun järkytit ja kosketit minua, sillä se sai minut näkemään ja priorisoimaan sen mikä on itselleni kaikkein tärkeintä tällä hetkellä, juuri nyt. Se on Rakkaus. ❤Biscuit

 

Mainokset