Palauta arvosi!

Shine bright like a diamond… musiikkikappale, jonka olet kuullut radiosta jo varmaan lukemattomia kertoja… Mutta loistatko Sinä kuin timantti, joka oikeasti olet? Uskallatko edes loistaa? Vai onko parempi leikkiä vaatimatonta ja vähemmän loisteliasta, jotta tulisi helpommin hyväksytyksi?

Kun pieni ihminen syntyy tänne maailmaan, se tietää olevansa mittaamattoman arvokas ja ihmeellisen täydellinen Yksilö, jolla on tärkeä Elämäntehtävä. Se on kuin loistelias ja ainutlaatuinen Timantti, jonka särmät on hiottu tarkoituksenmukaisesti niin, että Valo loistaa siitä aivan erityisellä tavalla. Mitään virhettä ei ole tapahtunut ”suunnittelu- ja hiontavaiheessa”, vaan kaikki on juuri kuten pitääkin olla. Pieni Timantti on täynnä rakkautta, elämäniloa, energiaa ja intoa alkaa kokea juuri alkanutta elämäänsä. Kaikki muutkin täällä ovat timantteja, mutta koskaan koko maailmankaikkeuden historiassa ei ole ollut samalla tavalla hiottua timanttia, eikä koskaan tule olemaan, kuin tuo yksi ainoa uniikki Timantti. Sitä ei voi verrata muihin timantteihin, koska kaikki ovat keskenään erilaisia ja tarvetta vertailuun ei edes ole. Jokaiselle on tilaa loistaa juuri niin kirkkaana kuin ikinä itse vain haluaa.

Kaikki timantit eivät kuitenkaan päädy jalokivikauppiaalle, vaan monet syntyvät perheeseen, jossa on oma haasteellinen dynamiikkansa ja vanhemmilla omat lapsuuden traumansa ja arkipäivän haasteensa. Ehkä lapsia ei kuulu kehua ettei ne ylpisty, tai ne voivat juuri ja juuri näkyä, mutta eivät saa kuulua… Pieni Timantti saakin alkaa kuulla olevansa ärsyttävä rasite ja turhake, huonompi kaikessa kuin sisaruksensa, hyväksytty ja arvokas vain silloin kuin on kiltti, ahkera ja pärjää koulussa… ”Mikä säkin luulet olevasi!!?! Tollanen lasinsirpale!!”

Ensimmäisen kerran kun Timantti saa kuulla olevansa lasinsirpale, se lähinnä hämmästyy moista kommenttia. Se tietää mikä ja kuka oikeasti on, joten tuo kommentti jää omaan arvoonsa. Ajan kuluessa Timantti saa kuitenkin enemmänkin kuulla vihaisia ja halveksivia haukkumisia omasta kuvitellusta timanttimaisuudestaan ja se alkaa miettiä jos se oikeasti onkin totta; jos tosiaan on vain luullut koko tämän ajan olevansa arvokas timantti ja tosiasiassa onkin onneton lasinsirpale?!

Koulussa joutuu pienen ääliöporukan silmätikuksi ihan mistä ”hyvästä” syystä tahansa ja päätyy kiusatuksi sekä ulkopuoliseksi. Joku opettajakin voi kommenteillaan muistuttaa aina välillä vuosien aikana miten huono sitä on, ihan kuin isoveljensä aiemmin. Nuori Timantti on nyt jo ihan varma siitä, että koska tulee kohdelluksi niin kurjasti koko ajan, ja kaikki muut eivät voi olla väärässä, niin Timantin täytyy tosiaan olla arvoton lasinsirpale. Miten noloa ja hävettävää, että on edes kuvitellut olevansa jotain hienoa ja ainutlaatuista… suorastaan naurettavaa!!

Niin tämä itsensä lasinsirpaleeksi kuvitteleva tarpoo läpi kouluvuodet, yksinäisenä ja itsensä tarpeettomaksi tuntevana. Jatkokoulutukseen ei välttämättä viitsi edes hakea kun ei sinne kuitenkaan pääse kun ”on vain tällainen”… parempi mennä johonkin töihin, hyvä jos jonnekin kelpaa… Parisuhteita tulee ja menee, kaikenlaisia alkoholisoituneita lasinsirpaleita, jotka kohtelevat juuri niinkuin toista lasinsirpaletta voi kohdella… parempi sekin kuin että olisi yksin… Itsestään huolehtiminen jää aivan merkityksettömäksi ”naistenlehtien hömpäksi”, ja näin ollen liikunnasta tai terveellisestä ruokavaliosta ei ole tietoakaan… Sitä todella on kuin arvoton lasinsirpale; onneton, turhautunut ja itsetunto nollassa… ”Ei elämän kuulu olla tällaista!!!”

Ei niin.

Mikään timantti ei muutu lasiksi, vaikka joku sanoisikin niin. Ei vaikka sanojana olisi omat vanhemmat, perhe, sukulaiset, opettaja, naapuri, tuttava, työnantaja tai oma kumppani. Vaikka miljoona ihmistä seisoisi timantin ympärillä ja osoittaisi sitä sormella, se ei siitä lasiksi muutu!
Pieni Timantti on kuitenkin vielä niin vaikutuksille altis, että jos auktoriteetit, kuten vanhemmat, sukulaiset tai vanhemmat sisarukset, kyseenalaistavat sen arvon, niin hyvin pian alkaa uskoa sen olevan totta. Monet kommentit ja kokemukset vahvistavat asian olevan niin ja kyseenalaistamatta pieni Timantti luulee tosiaan olevansa arvoton lasinsirpale. Tämä täysin väärä uskomus ja suuri virhe kantaa pahimmillaan läpi koko loppuelämän. Sen ei tarvitse olla niin, eikä kuulukaan olla!

Jokainen meistä on Timantti. Ainutlaatuisella tavalla hiottu Timantti, jolla on omat Oppiläksynsä ja Elämäntehtävänsä. Kukaan ei tänne synny sattumalta ja kaikella on tarkoituksensa, myös niillä särmillä. Vaatii kovaa painetta, että hiilestä puristuu täydellisen loistelias timantti. Älä ole menneiden uskomusten vanki, sillä ne ovat juuri ja ainoastaan vain niitä, uskomuksia! Anna menneiden paineiden olla, jätä ne omaan arvoonsa. Huomaa miten itse olet uskonut kaiken sen mitä sinulle on sanottu. Näitä lannistavia kommentteja ei ole aikoinaan sanottu rakkaudella ja ystävyydellä, joten ne voi viimeinkin jättää omaan arvoonsa. Ainoa asia millä NYT ja tästä eteenpäin on merkitystä, on se mitä Sinä uskot. Mikä on Sinun totuutesi, koska sen mukaan luot oman todellisuutesi ja vedät puoleesi kokemuksia ja ihmisiä, jotka vastaavat Sinun totuuttasi. Muista totuus; Sinä olet ainulaatuinen, rakastettava ja mittaamattoman arvokas Timantti! Ala elää ja toimia sen mukaan, huolimatta siitä mitä olet tähän päivään saakka uskonut ja miten olet tähän saakka elänyt. Anna valon loistaa kaikista särmistäsi!
Shine bright like a diamond! ❤timantti

Mielen toiminta, osa III

”Vielä on lomaa jäljellä, vielä tulee ukkospäiviä, vielä voit löytää ampparin…”… vai miten se laulu nyt menikään…?! 😉
Itse asiassa täytyy kyllä sanoa, että on ollut aivan mahtava ja aurinkoinen kesäloma huolimatta satunnaisista kovista ukkoskuuroista ja harvinaisen äkäisistä ampiaisista…! Saan vielä nauttia oleilusta tämän kuun loppuun ja sitten onkin aika aloittaa syksyn terapiasessiot uusien asiakkaiden kanssa.
Tähän lomaan on mahtunut koiriini liittyen sekä luopumista ja surua että uuden pienen perheenjäsenen saapuminen muutama viikko sitten. Elämän yllätyksellisyys ja yhden pienen koiran elämän päättyminen sai taas muistamaan sen miten tärkeää on elää tässä hetkessä, olla kiitollinen ja onnellinen kaikesta kokemastaan hyvästä sekä toteuttaa itseään juuri nyt. Moni arvokas hetki menee helposti täysin ohi kun keho on läsnä, mutta mieli painelee jossain muualla suunnittelemassa, murehtimassa, muistelemassa tai muuten vain jossain haahuilemassa. Menneet tapahtumat ovat mielen muistoja ja ns. tulevat tapahtumat ovat mielen kuvittelua, ainoa mikä on todellinen, on tämä hetki, juuri NYT. Oletko muuten koskaan kiinnittänyt huomiota siihen kuinka kauan pystyt olemaan läsnä tässä hetkessä? Viisi sekuntia? Puoli minuuttia? Kokonaisen minuutin? Et ehkä olekaan huomannut koko asiaa ennenkuin alat todella tiedostaa ja havainnoida miten mielesi hyvin pian jälleen kirmailee omille teilleen… todella rasittavan levoton tyyppi!

Tämän pohjustuksen siivittämänä onkin aika siirtyä jälleen itse asiaan, eli mielen toimintaan. Tässä aiheen kolmannessa ja viimeisessä osiossa on tarkoituksenani kertoa varsinaisesta työstäni, eli siitä miten vuosikymmeniä vanhoihin tapahtumiin voidaan palata ja vielä terapoida ne kuntoonkin.
Hypnoterapia poikkeaa ns. ”perinteisistä” terapiamuodoista siinä mielessä, että varsinainen terapiatyöskentely tapahtuu asiakkaan ollessa hypnoositilassa, eli lisääntyneessä rentoutumisen ja keskittymisen tilassa. Hypnoosissa ollessa, kuten myös esimerkiksi meditoidessa, aivojen sähkökäyrä hidastuu valveillaolon beta -tilasta rauhallisempaan alfa -tilaan, eli ns. hypnoositilaan. Se on täysin luonnollinen tila, jossa jokainen meistä on vähintäänkin kaksi kertaa päivässä, eli juuri herättyämme ja hetkeä ennen nukahtamista. Kaikki hypnoosi on itsehypnoosia ja kaikki kontrolli on asiakkaalla itsellään, joten minunkin tehtävänäni on vain auttaa asiakasta rentoutumaan riittävästi sopivan hypnoositilan saavuttamiseksi.

”Miksi ihmeessä pitää rentoutua ja olla hypnoosissa; miksi ei voida terapoida normaalisti, ihan vaan jutellen?!”, kysyisi joku. No siksi, koska lähes kaikki käsiteltävät oireet ja ongelmat ovat tunnepuolen asioita, ei järjen ja logiikan. Niin monilla on huonommuuden ja riittämättömyyden tunnetta, pelon ja jännityksen tunnetta, arvottomuuden ja epävarmuuden tunnetta, ahdistuksen ja paniikin tunnetta jne. Järjellä voi tiedostaa olevansa jännittynyt esimerkiksi sosiaalisissa tilanteissa, mutta se ei vielä paljoa auta. Tunnepuolen asiat täytyy käsitellä sen mielen osan edustajan kanssa, joka on niistä vastuussa, ja se on alitajunta. Järjellä on tapana höpöttää ja selittää niin paljon koko ajan, että alitajunnan kanssa ei pääsekään niin vain yhteyteen aivojen ollessa aktiivisessa beta -tilassa. Miellyttävän rentoon hypnoositilaan vaipuminen ikään kuin siirtää järkeä sen verran sivuun, että alitajunnan portit aukeavat ja myös sen kanssa päästään tekemään yhteistyötä. Hypnoosissa ollessa asiakas on kyllä tietoinen koko ajan siitä missä on, mitä kokee ja kertoo, mutta asioita ja muistoja tulee ihan toisella tavalla mieleen kuin valveilla ollessa.

Alitajunnalla on vain yksi aikamuoto; Nyt. Se ei tunne käsitystä huomenna, lähiaikoina, viiden vuoden kuluttua, vaan se on todellinen läsnäolon mestari ollessaan tässä hetkessä, juuri nyt. Tämän terapiamuodon loistava helmi ja ydin onkin siinä, että hypnoosia hyödyntäen pystymme siirtämään tuota nyt -hetkeä taaksepäin ja kokemaan jonkun menneen tilanteen uudestaan ikään kuin se tapahtuisi juuri nyt. Normaalisti jos kysyttäisiin aikuiselta ihmiseltä esimerkiksi hänen ensimmäisestä koulupäivästään; millainen sää oli, miten hiukset oli laitettu ja millaiset vaatteet ja laukku pienellä oppilaalla oli, niin tuskinpa muistaisi kaikkea kovinkaan hyvin, jos lainkaan. Valveilla ollessa tietoisten muistojen hakeminen aivoissa kulkee tiettyjä hermoratoja pitkin. Henkilön ollessa hypnoosissa kehotettaisiin häntä menemään ajassa taaksepäin ensimmäiseen koulupäiväänsä, jolloin alitajunnan kanssa työskennellessä ne muistot haetaankin toista hermoratojen reititystä pitkin. Sitä näkee ja kokee olevansa tuo aloitteleva ekaluokkalainen juuri nyt ja voikin kertoa sujuvasti vaatteistaan, hiuksistaan, laukustaan ja siitä millainen ilma on. Mielenkiintoista, eikö?!

Kuten olen aiemmin kertonut, niin alitajunta on vastuussa käyttäytymisestämme, tunteistamme ja sinne on tallennettu kaikki kokemamme aina kohdusta saakka, jopa kauempaakin. Se tietää mistä on saanut alkunsa esimerkiksi se, että sitä edelleen tänä päivänä pelkää tulevansa hylätyksi ja kokee myös turvattomuuden tunnetta. Analyyttisen / kliinisen hypnoterapian ideana onkin etsiä haasteellisen tunteen tai tuntemuksen alkuperäinen syy ja käydä se tapahtuma uudestaan läpi tietäen kaiken sen minkä nyt aikuisena tietää. Hypnoositilassa ollessa ja alitajunnan kanssa työskennellessä sitä kokee menneisyyden tapahtuman uudestaan tunteiden kera ikään kuin se tapahtuisi juuri nyt, huolimatta siitä minkä ikäinen tapahtumahetkellä on aikoinaan ollut.
Samaan aikaan järki on kuitenkin täysin tietoinen nykyhetkestä ja kaikesta siitä mitä omassa elämässä on tapahtunut aina tähän päivään saakka. Se voi kieltämättä olla aluksi hieman hämmentävää kun kokee yhtäkkiä olevansa vuoden vanha ja makaavansa pinnasängyssään huutamassa kurkku suorana äitiä, joka ei kuitenkaan tule… Pieni ihminen tulkitsee tilanteen niin, että on tullut hylätyksi ja siitä nousee valtava turvattomuuden tunne.                                                                                                                                                                                                             Samaan aikaan aikuisen ihmisen järjellä ja elämänkokemuksella sitä on täysin tietoinen siitä miten vauvana on kokenut tuon tapahtuman ja toisaalta tietää myös faktat siitä oliko oikeasti hylätty, vai miksi äiti ei heti tullut. Kun se tapahtuma käydään uudestaan läpi aikuisen ihmisen näkökulmasta terapeuttisia työkaluja ja menetelmiä hyödyntäen, niin sen jälkeen voidaan alkaa vahvistaa aikuisen ihmisen perusturvallisuuden tunnetta. Turvattomuuden tunteesta johtunut kontrolloimisen tarvekin alkaa vähentyä ja tilalle tulla luottamusta siihen, että kaikkea ei tarvitse yrittää hallita ja muutkin osaavat tehdä asioita. Vapautuu valtava määrä energiaa elämästä nauttimiseen ja itselle tärkeiden asioiden tekemiseen.

Positiivisten muutosten käynnistäminen ei vaadi suinkaan aina terapiaa, vaan itsekin voi alkaa muokata asenteitaan ja elämäänsä alitajunnan avulla. Kuten olen aiemmin kertonut, niin alitajunta toimii mielikuvilla ja mielikuvituksella. Kun tähän yhdistetään myös alitajunnan vastuulla olevat tunteet ja aikamuoto NYT, niin saadaan aikaan mielikuvaharjoitukset, joita käytetään paljon esimerkiksi osana urheilun henkistä valmennusta. Mielikuvaharjoituksia tehdessä on hyvä löytää rauhallinen hetki ja paikka, jossa voi ottaa rennon asennon ja sulkea silmänsä muutamaksi minuutiksi. Harjoituksen ideana on kuvitella sielunsa silmin haluttu positiivinen lopputulos ikään kuin se olisi totta jo nyt. Samaan aikaan ollaan tietoisia myös kehon senhetkisestä rentoudesta, rauhallisesta hengityksestä ja tasaisesta sydämen sykkeestä.
Jos esimerkiksi haluaisi olla palavereissa rento ja luonteva, niin mielikuvaharjoitusta tehdessä kiinnitettäisiin huomiota aluksi siihen miltä oma keho ja hengitys tuntuu NYT kun on rento ja luonteva (kuten sitä onkin siinä hetkessä). Sen jälkeen nuo tuntemukset yhdistetään mielikuvaan palaverissa olemiseen rentona ja luontevana, aikamuodolla nyt. Yksinkertaistettuna harjoitus menisi seuraavanlaisesti: ”Nyt kun olen rento ja luonteva ja olen palaverissa; miltä hengitykseni nyt tuntuu (syvää ja rauhallista)? Miltä hartiat, ja kädet tuntuu (rennoilta)? Mitä näen ja kuulen nyt kun olen palaverissa rentona ja luontevana? Miltä ääneni kuulostaa nyt kun olen rento ja luonteva? Miltä näytän ulospäin?”
Alitajunta on sellainen, että jos joku asia on niin hyvin kuviteltu, että voi lähes tuntea ja kokea sen kaikilla aisteillaan, niin alitajunta ei tiedä onko se totta vai ei. Jokainen positiivinen mielikuvaharjoitus vahvistaa uutta toimintatapaa ja uutta hermorataa aivoissa, mutta se vaatii tietysti toistoja. Ei lihaksetkaan kasva ja vahvistu muutamasta punnerruksesta, mutta siitä se positiivinen muutos kuitenkin alkaa!

Mielen toimintaan liittyvän artikkelisarjan päätteeksi haluaisin vielä korostaa sitä, että vaikka olisikin varhaislapsuudessaan joutunut kokemaan kaikenlaisia haasteellisia ja ikäviä asioita, ja ne ovat siitä asti muokanneet haitallisesti minäkuvaa ja itsetuntoa, niistä EI todellakaan tarvitse kärsiä koko loppuelämänsä ajan! Hypnoosin avulla alitajunnan kanssa terapoiden mennään ”suoraan asiaan”, eli suoraan ongelmien ytimeen ja korjataan ne sitä kautta, jolloin on mahdollista vihdoinkin alkaa vahvistaa itsessä jo olemassa olevia positiivisia ominaisuuksia, minäkuvaa ja itsetuntoa. Kaikillla on oikeus saada elää onnellisena ja tyytyväisenä itsensä näköistä elämää, huolimatta siitä millaisen lapsuuden on aikoinaan kokenut! Olen äärettömän kiitollinen siitä kun saan tehdä näin arvokasta työtä; vapauttaa menneisyyden taakoista ja rajoittavista uskomuksista ja auttaa tulemaan sellaiseksi kuin oikeasti sisimmässään on ❤

nightingale