APUA!!! Paniikki!

Jotkut ovat sen kokeneet… lentäessä.. esiintyessä… suljetuissa tiloissa… avarissa paikoissa… kaupan kassajonossa… Ja jotkut välttelevät sellaisia tilanteita, joissa kuvittelevat saavansa paniikkikohtauksen. Olen työssäni kohdannut monia asiakkaita, joilla on ollut myös paniikkikohtauksia, muiden pelkojen ja epävarmuuksien lisäksi. Hämmästyttävää on ollut huomata se, miten monelle on vain annettu resepti käteen, mutta ei olla kerrottu lainkaan siitä mikä tämmöinen paniikkikohtaus edes on ja miksi se voi tulla. Hyvin yleistä näyttää olevan myös se, että terapioissa lähinnä tarjotaan eri työkaluja käyttöön kun paniikin tunne iskee, perehtymättä sen enempää syihin miksi henkilö kokee niinkuin kokee, tai selittämättä kunnolla mikä tällaisen reaktion tarkoitus oikeasti edes on.

Suojelu. Paniikkikohtaus, eli pakene tai taistele -tilan tarkoitus on suojella meitä. Meillä kuuluu olla tällainen alkukantainen mekanismi, joka menee päälle hätätapauksessa, eli elämää uhkaavassa tilanteessa. Silloin aivot ja keho valmistautuvat joko pakenemaan tai taistelemaan; sydän alkaa hakata, verenkierto lisääntyy, pupillit laajenevat, stressihormoneja (adrenaliini ja kortisoli) alkaa erittyä, hikoilu lisääntyy, hengitys muuttuu pinnalliseksi. Jos on tarkoitus taistella, niin veri virtaa käsiin ja jos on parempi pinkoa pakoon, niin veri menee jalkoihin. Henkeä uhkaavan tilanteen aikana kaikki siinä hetkessä epäoleelliset elimistön toiminnot menevät stand by:lle, kuten esimerkiksi ruoansulatus ja solujen uusiutuminen. Tarkoitus on, että uhkaavasta tilanteesta selviytyminen kuluttaa tuotetut stressihormonit ja keho palaa sitten tapahtuman jälkeen takaisin tasapainoon. Näin on luonto tämän suunnitellut, mutta käytännössä se ei menekään näin. Ihmiset ovat nykypäivänä jatkuvassa stressitilassa ja sen lisäksi, että sairauksien määrä vaan kasvaa (kun solujen aineenvaihdunta ja uusiutuminen ovat stand by:lla ja oma immuniteettisuoja ei toimi kuten pitäisi), niin krooninen stressi voi johtaa helposti myös paniikkikohtausten syntymiseen.

Mitä sitten voi tehdä kun huomaa, että paniikki alkaa iskeä? Kun ymmärtää mistä siinä tilanteessa on oikeasti kyse, voi auttaa jo huomattavasti rauhoittumisessa. Itsensä rentouttaminen hengittämällä syvään pintahengityksen sijaan on hyvä idea. Ymmärrys siitä, että jostain syystä (aiempien kokemustemme ja osittain tiedostamattomien uskomustemme takia) mielemme tulkitsee jonkun tilanteen uhkaavaksi, aivot reagoivat siihen aktivoimalla kehossamme pakene tai taistele -reaktion ja taas on tilanne päällä. Eri asia on sitten se, miksi kaupan kassalla maksaminen (huomion kohteena oleminen) ahdistaa, tai lentokoneessa istuminen (kontrollin menettämisen pelko ja siitä johtuva turvattomuus) pelottaa niin paljon, että se voi johtaa jopa paniikkikohtaukseen. Nämä ovat asioita, joihin täytyisi paneutua terapioissa, eikä vain tarjota pelkkiä työkaluja siihen kun paniikki seuraavan kerran taas iskee, mukaanlukien itsensä ampuminen kuminauhalla ranteeseen… Kaikki eivät kuitenkaan terapiassa käy, joten on hyvä silti ymmärtää mistä tässä ilmiössä on kyse. Syystä tai toisesta mielemme ja kehomme itsesuojeluvaisto on mennyt päälle (yleensä turhaan) ja niin hurjalta kun se kokemus voikin tuntua, niin sen tarkoitus on kuitenkin hyvä. Pysy rauhallisena, koska todellisuudessa kaikki on ihan hyvin.

Advertisement