Elämässämme on paljon asioita, joihin voimme vaikuttaa, tavalla tai toisella. Se kaikkein huonoin tapa on heikentävä ”olosuhteiden – tai geeniperimän uhri” -asenne, joka tekee itsestä voimattoman yksilön, jolle asioita vaan tapahtuu, ja joka voi johtaa pahimmillaan hälläväliä -elämäntapoihin.
Suurin osa sairauksista on seurausta kroonisesta stressistä, joka ei johdu pelkästään jatkuvasta kiireestä ja levon puutteesta, vaan esimerkiksi omilla uskomuksilla ja tulkinnoilla asioista on valtava merkitys. Se, mitä asiat meille merkitsee, ovatko ne uhkia vai mahdollisuuksia, vaikuttaa siihen miten aivot reagoivat ja sitä kautta siihen virtaako elimistössämme pakene tai taistele -stressihormoneja, vai lepoa ja solujen hyvinvointia edistäviä hormoneja. Jatkuvassa stressitilassa solujen normaali aineenvaihdunta ja uusiutuminen heikkenee merkittävästi ja kehon oma puolustusjärjestelmä ei toimi kuten pitäisi, jolloin piilevänä oleville sairauksille on suurempi todennäköisyys päästä puhkeamaan.
On arvioitu, että geeniperimän vaikutus sairastumisissa on vain 5-10%, eli 90-95% johtuu ns. ympäristötekijöistä, eli mm. elämäntavoista, asuinympäristöstä ja omista asenteista. Osa elämänasenteistamme, uskomuksistamme ja mielipiteistämme on tietoisia valintoja, mutta n. 95% niistä uinuukin tiedostamattomina alitajunnan puolella ja ne on ”ohjelmoitu” meihin jo varhaislapsuudessa 0-6 vuotiaina. Meille silloin iskostetut elämänohjeet, uskomukset ja ”totuudet” toimivat edelleen tänäpäivänä lähes kaikkien valintojemme, käyttäytymisemme ja suhtautumisemme taustalla. Valitettavasti suurin osa niistä vanhoista lähipiiriltämme saaduista ”ohjelmoinneista” on rajoittavia ja elämänlaatua heikentäviä. Jos kokee olevansa arvoton, riittämätön, pelkää tulevansa hylätyksi tai sitä ettei tule hyväksytyksi, niin taustalla on aina lapsuudessa opittuja ja koettuja haasteellisia asioita ja vääriä uskomuksia.
Kuten elämän kulkuun, myös lapsuuden kokemuksiinsa voi halutessaan valita suhtautuvansa uhriasenteella, jolloin ei tarvitse ottaa vastuuta omasta elämästään ja ei ole myöskään riskiä epäonnistumisesta ja sitä kautta yksin jäämisestä. Tosin voi olla, että uhriutunut marttyyri jätetään ulkopuolelle sitten muista syistä…
Tai sitten voi valita suhtautuvansa kaikkeen voimaannuttavalla ”siitä huolimatta” -asenteella, jolloin itse päättää minkä merkityksen asioille antaa, miten päättää suhtautua ja toimia tästä eteenpäin ja millä tavalla valitsee edistävänsä omaa henkistä – ja fyysistä hyvinvointiaan. Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja tiettyyn pisteeseen asti se voiman valtikka on sinun käsissäsi. Käytä sitä viisaasti ja rakastavasti ❤
Ihminen oireiden takana 
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.