Rakkaalle Biscuitille <3

Olen ollut heinäkuun alusta kesälomalla, tarkoituksena rentoutua, irroittautua henkisesti vaativan työni kuvioista hetkeksi ja yksinkertaisesti vain nauttia kaikesta mitä kesä parhaimmillaan tarjoaa. Vihdoinkin olisi myös aikaa hevosilleni ja koirilleni, ilman rajoittavia aikatauluja. Ajatuksena oli myös istua nautiskellen auringossa ja samalla välillä kirjoittaa jatkoa Mielen toiminta -artikkeleilleni. Vaikka en alunperin blogia perustaessani ollutkaan ajatellut kirjoittaa itsestäni varsinaisesti mitään, vaan lähinnä erilaisista mielenkiintoisista ja hyödyllisistä aiheista, niin omistan tämän kirjoituksen ensimmäiselle omalle koiralleni, rakkaalle Biscuitille. ❤

Biscuit oli kaikilla tavoin ainutlaatuinen ja erilainen chihuahua. Kävin sen hakemassa Kotkasta osaksi elämääni vuonna 2000. Kesäinen aurinkoinen päivä, aivan kuten nyt. Tuo pieni mustavalkoinen ihme, joka leimautui minuun samantien ja oli kaikkia muita kohtaan aluksi hyvinkin skeptinen. Elämänsä aikana Biscuit alkoi pikkuhiljaa luottaa muihinkin ja suhtautua kaikenlaisiin tilanteisiin omanlaisellaan rauhallisella ja viisaalla olemuksellaan. Koko elämänsä se sai elää täysin terveenä, josta olen äärimmäisen kiitollinen ja onnellinen.

Minulle tuli tarve kirjoittaa tämä artikkeli sen takia, että Biscuitin terveyden täydellinen romahtaminen viikon alussa tuli täytenä yllätyksenä ja järkytyksenä! Minun toisella chihuahuallani on ollut terveyden kanssa haasteellista jo pidemmän aikaa ja jotenkin kuvittelin, että sen aika siirtyä sateenkaarisillan toiselle puolelle tulisi ensiksi… mutta tuossahan tuo ottaa päiväunia kaverinsa vieressä… 🙂

Tämä täysin yllättävä tapahtuma ja sen tuoma koko tunteiden kirjo huolestumisesta järkytyksen ja pelon kautta suruun on muistutuksena siitä, miten tärkeää on elää tässä hetkessä. Kukaan ei tiedä huomisesta, tai edes siitä mitä tulee tapahtumaan seuraavan minuutin aikana. On vain oletuksia, kuvitelmia ja toiveita.
Kuinka moni elää keskinkertaista elämää ihan vain siitä syystä ettei uskalla tehdä ja valita kuten oikeasti haluaisi. Jotkut odottavat tiettyjen asioiden tapahtumista, minkä jälkeen voi ”alkaa toteuttaa itseään ja tulla onnelliseksi”; sitten kun on eläkkeellä… sitten kun on tarpeeksi rahaa… sitten kun on laihtunut 15kg… sitten kun uskaltaa lähteä parisuhteestaan pois… vaihtaa työpaikkaa tai alaa… sitten kun…

Mitä jos ei koskaan tulekaan sitä ”sitten kun” -vaihetta? Mitä jos huomenna tapahtuukin jotain niin totaalisen yllättävää ja mullistavaa, että koko elämä menee uusiksi sen takia? On olemassa makaaberi, mutta tilanteeseen valitettavan hyvin osuva sanonta ”täytyykö jonkun kuolla ennenkuin tähän puututaan?!?” Joillekin omien elämänarvojen tarkastelu ja asioiden priorisointi tulevat tärkeäksi vasta siinä vaiheessa kun jollekin läheiselle, tai jopa itselle, tapahtuu jotain yllättävää ja mullistavaa. Onko pakko odottaa siihen asti, että uskaltaa alkaa elää itsensä näköistä elämää? Toteuttaa itseään, tehdä itsensä näköisiä valintoja, hyväksyä itsensä juuri sellaisena kuin on. Vai voiko todella ymmärtää sen, että minä hetkenä hyvänsä asiat voivat muuttua, ilman omaa valintaa, ja moni hieno ja tärkeä asia voi jäädä sen takia sanomatta, kokematta tai elämättä.

Kiitos Biscuit kun järkytit ja kosketit minua, sillä se sai minut näkemään ja priorisoimaan sen mikä on itselleni kaikkein tärkeintä tällä hetkellä, juuri nyt. Se on Rakkaus. ❤Biscuit

 

Mielen toiminta, osa II

On aika jatkaa mielen matkaa 🙂

Sen lisäksi, että piilevä runosuoneni antoi lyhyen sykäyksen, niin myös pieni astrologi itsessäni haluaisi kommentoida erästä asiaa… Alitajunnan ollessa pilkuntarkka kaikessa mitä se todeksi ottaa ja toteuttaa, voisi sen leikillisesti ajatella olevan neitsyt horoskoopissa. Vesimiehen pulppuava vuolas virta pääsee sitten taas esille mielessämme kun ajattelemme noin 60 000 ajatusta päivässä… jatkuva pälpätys, kommentointi, kritisointi ja jupina…

Kuvittele, jos tuo höpöttäjä olisi yksi sivupersoonan osa itsessäsi, joka voitaisiin irrottaa hetkeksi sisältäsi ja laittaa vaikka vierellesi sohvalle istumaan samalla kun yrität katsoa tv:stä lempisarjaasi. Se katsoisi hetken ruudussa olevaa naisnäyttelijää… toteaisi samantien miten huonosti leikatut hiukset naisella on… ei kyllä yhtään sovi tuolle tyypille… itsekin täytyisi muuten käydä kampaajalla… ottaisikohan sitä myös raitoja tällä kertaa… kylläpäs ulkona tuulee!!… puut heiluu kuin vappuhuiskat… nälkä!!… pitäisi varmaan käydä kaupassa… mitähän sitä söisi illalla… onneksi tajusin muuttaa ruokavaliota, ei kyllä sovi viljat ja maito kellekään!!… onpas nämä farkut kuluneet… olisikohan jossain nettikaupassa kivoja farkkuja… täytyykin mennä nettiin!… jne jne jne. Yritä nyt siinä sitten keskittyä ohjelmaasi… Ja tämä samainen omituinen höpöttäjä on sisälläsi terrorisoimassa elämääsi ja arkeasi 24/7… kamalaa, mutta niin totta!

Perustuen noihin tuhansiin ”yltiöpositiivisiin, kannustaviin, rakentaviin ja rakastaviin” ajatuksiin, mielipiteisiin, arvoihin ja uskomuksiin mitä mielessä pyörii, jokainen luo oman todellisuutensa. Sinun on eri kuin vanhempiesi, ystäviesi tai kumppanisi todellisuus. Jokainen katsoo maailmaa ikäänkuin omien uskomustensa silmälasien läpi, jotka on sävytetty edellämainituilla ominaisuuksilla. Jos uskoo ja on sitä mieltä, että ”kaikki eronneet sinkut ovat epätoivoisia ja yrittävät kuitenkin iskeä puolisoni”, niin jokainen sinkku on uhka ja niitä kohtaan täytyy suhtautua vähintäänkin varauksellisesti. Jos taas uskoo esimerkiksi työhaastatteluun mennessä, että ”olen pätevä, minulla on valtava kokemus alalta ja olen työtehtävään juuri oikea henkilö!”, niin suhtautuu tilanteeseen luottavaisesti ja itsevarmasti, joka tuo mukanaan sopivaa rentoutta ja luontevuutta.

Omaan minäkuvaan ja itsetuntoon vaikuttaa kaikkein eniten se, mitä uskomuksia meillä on itsestämme. Joku voisi sanoa: ”minä olen sellainen ihminen, joka jännittää aina sosiaalisissa tilanteissa punastumalla ja käsien tärisemisellä”. Alitajunta on taas sellainen, että kaikki mitä sanot sanojen ”minä olen” tai ”mä oon” jälkeen, alitajunta ottaa sen identiteettinäsi ja pitää huolen, että se on juuri niinkuin sanot sen olevan. Sinänsä sille on aivan yhdentekevää tärisevätkö kätesi kahvipöydässä vai eivät, mutta kun sanot sen olevan niin, koska on aina ennenkin ollut niin, voit sielusi silmin nähdä miten siinä taas käy niin, alitajunta toteuttaa sen neitsytmäisen tarkasti. Sitä saa mitä tilaa! Ainakin voi jälkiviisaana sitten todeta: ”mä arvasin, että tässä käy niin!”. Lohduttaahan se tämäkin fakta…

Uskomukset voivat olla itseluottamusta vahvistavia, hyödyllisiä ja rakastavia, tai sitten hyvinkin negatiivisia, jotka pahimmillaan rajoittavat sekä tekemisiämme että valintojamme ja estävät olemasta sellaisia kuin oikeasti olemme. Suurin osa uskomuksistamme ei alunperin ole edes omia vaan varhaislapsuudessa opittuja ”totuuksia”. Lapsen ollessa vielä noin 5 vuotias tai alle, järjen filtteröinti ja erottelukyky eivät ole vielä kehittyneet, vaan kaikki auktoriteettien (vanhemmat, isovanhemmat, isosisko ja -veli, neuvolan täti, naapurin setä, kaverin isä…) sanomat asiat otetaan totena. Äiti on ehkä sanonut, että ”tyttöjen täytyy olla kilttejä” ja isä on kantanut kortensa kekoon muistuttamalla, että ”tunteiden näyttäminen on heikkouden merkki”. Isosisko on taas palauttanut ärsyttävän pikkusiskonsa maanpinnalle kertomalla tälle, että ”vanhemmat halusivat oikeasti pojan, mutta tulikin vain tuollainen arvoton tyttö” ja myös mummi on kertonut miten ”lautanen täytyy syödä tyhjäksi”. Nämä ovat vielä lieviä esimerkkejä siitä mitä kamaluuksia lapsilleen voi oikeasti laukoa, liittyen mm. ulkonäköön, älyyn, arvokkuuteen, ja ylipäätään rakastettavuuteen ja kelpaavuuteen kenellekään. Nämä kaikki typeryydet ja möläytykset menevät suoraan alitajuntaan ja alkavat muokata pienen ihmisen minäkuvaa ja itsetuntoa.
Lapsen ollessa noin 5-6 vuotias, alkaa monet totuudet paljastua, kuten se, ettei joulupukkia oikeasti olekaan, vaan se oli naapurin Pentti, joka oli se pukki. Sitä ennen pienen lapsen mieli on kuin pöydällä oleva avoin läppäri, johon kuka tahansa voi näpytellä mitä tahansa ja vahvistaa sen vielä painamalla enter:illä perään. Nämä ovat kuin tietokoneen ohjelmiston komentoja, jotka sitten kaikessa hiljaisuudessa pyörittävät Elämämme Ohjelmistoa. Asiakkaani toteavatkin usein terapian alkuvaiheessa, että ”mä nyt vaan olen tällainen”… johon vastaan, että ”et ole, vaan sinusta on tullut tuollainen”, kuin sipuli, joka on muodostunut lukemattomista rajoittavista uskomusten kerroksista. Ei ihme jos itsetunto on huono, tai sosiaaliset tilanteet jännittää, välillä ahdistaa, masentaa ja voi jopa iskeä paniikkikohtaus ruokakaupassa kassalla maksettaessa!

”No mitä sille voi enää muka tehdä kun lapsuudesta on jo 50 vuotta?!?!”, sanoisi joku turhautuneena. On kuulemma kokeiltu positiivista ajattelua ja käyty aikoinaan keskustelemassa asiasta monta kertaa, jopa monta vuotta, ja edelleen se käsi tärisee ja ne pirun kahvit lentää kupista pitkin seiniä ja pöytää… Tähän voikin oivallisesti todeta sen, että nämä eivät olekaan järjen asioita, vaan tunnepuolen, ja siksi niitä täytyy työstää sen mielen osan edustajan kanssa, joka on niistä vastuussa, ja se ei suinkaan ole kriittinen ja looginen järki. Sanonkin aina, että jos ihmiset voisivat hoitaa järjen ja positiivisen ajattelun avulla kaikki ongelmansa, niin kenelläkään ei olisi mitään ongelmia…
Tietoinen mieli ei muista lapsuudesta paljoakaan ennen viidettä ikävuotta, ei edes niitä monien mielestä kivoja kokemuksia, kuten joulut ja syntymäpäivät. Järki usein yrittääkin selittää ja yleistää mistä joku asia johtuu, kuten esimerkiksi ”eivätkö kaikki jännitä välillä sosiaalisia tilanteita?!” Se ei paljoa kuitenkaan lohduta eikä muuta tilannetta miksikään. Pelkkä tietäminen omasta lapsuudestaan ei myöskään auta, kuten se esimerkiksi, että isä käytti liikaa alkoholia. Täytyy päästä tunnetasolla kiinni siihen miten se isän juominen vaikutti pieneen ihmiseen turvattomuuden tunteena, pelkoina, häpeänä ja huonona itsetuntona niin, että ne edelleen vaikuttavat aikuisena. Ehkä on itsekin päätynyt seurustelemaan alkoholistien kanssa ja kompensoinut turvattomuuttaan kontrolloimisen tarpeena, joka ilmenee sitten esimerkiksi lentopelkona ja paniikkikohtauksina. Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja pelkkä positiivinen asenne ei auta, niin hyödyllinen kuin se muuten onkin.

Tekemäni analyyttisen / kliinisen hypnoterapian tarkoitus onkin työskennellä alitajunnan kanssa, joka on vastuussa tunteista, käyttäytymisestä ja muistoista. Se tietää mistä tapahtumista, kokemuksista ja uskomuksista kaikki ovat saaneet alkunsa. Hypnoosia hyödyntäen voidaan alkaa etsiä oireiden ja uskomusten alkuperäisiä syitä ja hoitaa ne kuntoon, minkä jälkeen oireet joko lievenevät huomattavasti tai poistuvat kokonaan tarpeettomina. Tämän jälkeen itsetunto voi viimeinkin positiivisten suggestioiden ja ajattelun tukemana alkaa vahvistua Todellisen Minän tasolle. Se, miten puoli vuosisataa vanhoihin juttuihin voidaan päästä käsiksi ja miten niitä voidaan parantaa, kerron lisää seuraavassa artikkelissani. Tulen myös kertomaan siitä miten ihan itsekin voi alkaa muuttaa ja muokata tiettyjä asioita itsessään ilman terapiaa. Palaamisiin! 🙂

Mielen toimintaa, järjellä ja ilman…

Päätin aloittaa uusien artikkelieni sarjan kertomalla mielen toiminnasta, joka on myös se kivijalka, johon työni hypnoterapeuttina rakentuu. Kerron aina uusille asiakkailleni ensimmäisellä tapaamiskerralla näistä samoista asioista, jotta muodostuisi selkeä käsitys siitä, mitä terapiassa tullaan tekemään, ja ennenkaikkea miksi. Ja vaikka ei olisi terapiaan juuri nyt tulossakaan, niin silti aihe on hyödyllinen, koska se vaikuttaa meidän jokaisen elämään ihan jokaisena hetkenä. Kerrottavaa on kuitenkin niin paljon, että on fiksumpaa jakaa se pienempiin osiin, koska muuten tulee infoähky, ja se ei suinkaan ole tarkoitus!
Eli; ota kupponen kahvia tai teetä ja salli itsellesi pieni informatiivinen lepotauko 🙂

Kuva

Mielen toiminta, osa I

Ihmisen mieli on symbolisesti kuvattuna kuin kuvassa oleva jäävuori, jakautuen tietoiseen- ja tiedostamattomaan mieleen. On arvioitu, että tietoisen mielen, eli järjen, osuus on vain n. 10%.
Se on se analyyttinen, kriittinen, rationaalinen ja looginen osa, joka sanoo, että ”Ei kannata juoda illalla kahvia, koska sitten ei yöllä nuku”. Se hallitsee tahdonalaisia lihaksia ja on vastuussa myös tahdonvoimasta. Järki pystyy käsittelemään muutamia asioita yhtaikaa, ja sen varsinainen tehtävä on jokapäiväinen päätöksenteko ja rutiinit. Mutta miten paljon kaikenlaisia tunnepuolen asioita järjen hoidettavaksi annetaankaan, kuten ”Älä jännitä, tässä ei ole mitään pelottavaa!”… Ikäänkuin voisi päättää olla jännittämättä… Järjelle on muutenkin annettu aivan liian paljon valtaa ja voimaa, joka sitten pahimmillaan on aiheuttanut tyytymättömyyttä, omien kykyjen haaskaamista ja vaisua elämää. Kuinka moni tekeekin suuria valintoja elämässään perustuen siihen ”mikä olisi järkevää”, ”mitä muut olettaa minun tekevän” ja ”mitähän perhe / sukulaiset / ystävät / naapurit / kaikki muut ajattelee jos valitsen tai teen näin”…
Jotkut pysyvät samassa työpaikassaan tai parisuhteessaan, vaikka voivat todella huonosti… Se on kuitenkin ”järkevää”, koska saa palkan ja osaa sen työn (muuallahan ei makseta palkkaa…), tai parempi olla siinä huonossa suhteessa, koska jos ei löydäkään mitään ”parempaa” tilalle ja jääkin yksin… Ehkä sinäkin tunnet jonkun, joka ajattelee juuri näin järkevästi, ja on tunnepuoleltaan sitten kaikkea muuta kuin tyytyväinen ja onnellinen…

Sitten se mielen enemmistön edustaja, alitajunta, jonka on arvioitu olevan n.90% koko paketista. Alitajunta on vastuussa mm. autonomisen hermoston ja elimistön toiminnoista, kuten verenkierrosta, hengittämisestä ja aineenvaihdunnasta. Se tuottaa joka yö unia, joihin se käyttää itselleen merkityksellistä symboliikkaa. Alitajunta on myös vastuussa tunteista ja käyttäytymisestä, ja se on kuin tietokoneen kovalevy, jonne on tallennettu kaikki kokemamme aina kohdusta saakka (ja kauempaakin… tämä on muuten yksi lempiaiheistani ja ansaitsee oman artikkelinsa jossain vaiheessa 😉 )

Alitajunnan toimintaan vaikuttavat omat ajatukset, mielipiteet, uskomukset, säännöt ja arvot. Ongelmana on kuitenkin se, että suurin osa uskomuksistamme ei ole järjen tiedossa ja eivätkä edes ole alunperin meidän omia, vaan varhaislapsuudessa oppimiamme, ja harva on edes miettinyt omia arvojaan. Siitä huolimatta ettei itse niitä tiedosta, tai sen enempää niitä mieti, alitajunta tietää mitä ne ovat. Se pyörittää elämäämme vaikuttamalla toimintamalleihimme, käyttäytymiseemme ja valintoihimme niin, että ne ovat johdonmukaisia aiempiin vastaaviin verrattuna, ja että pysyisimme myös turvallisesti mukavuusalueellamme.
Alitajunta ei ole lainkaan kriittinen tai looginen, vaan se uskoo kaiken mitä sinne menee. On järjen tehtävä olla se kriitikko, joka sanoo onko joku asia totta vai ei. Jos järki ei hoida hommaansa ja asia lipsahtaa alitajunnan puolelle, niin se toteuttaa kyseisen asian kirjaimellisesti ja täysin vakavissaan.

Alitajunnalla ei ole minkäänlaista huumorintajua, ja esimerkiksi huonona vitsinä heitetty kommentti siitä, miten joku oikeasti harmiton pieni ihottuma käsivarressa ”onkin jonkun vakavan sairauden ensioire”, on todellakin erittäin huono vitsi! Ottaen huomioon sen, että kun alitajunta on vastuussa elimistön toiminnoista, ja keho ja mieli toimivat aina käsi kädessä, on hyvin lyhyt matka siihen, että sitä saa mitä tilaa… Onkin äärimmäisen hyödyllistä alkaa kiinnittää huomiota siihen, mitä kaikkea sitä oikeastaan päivän mittaan ajattelee ja itselleen puhuu. On myös hyvä oivaltaa se, että ihan kaikki mitä sitä ajattelee, ei edes ole totta, ja siksi sitä ei myöskään tarvitse uskoa.
Meillä on arvioitu olevan n. 60 000 ajatusta päivässä, ja siitä miten ne vaikuttavat alitajunnan toimintaan ja oman todellisuuden muokkamiseen, kerron enemmän seuraavassa artikkelissani.

Let there be blog! :D

Juhannus on sujunut tänä vuonna suorastaan raikkaissa merkeissä,  mutta nyt puhaltavat lämpöiset ja uudet tuulet näppäimistölläni 😀  Päätin liittyä bloggauksen ihmeelliseen maailmaan kantamalla MIELENkiintoisen korteni yhteiseen kekoon. Olen aikaisemmin julkaissut lyhyehköjä artikkeleita, ajatuksia ja inspirationaalisia kuvia yritykseni NR-Hypno facebook -sivuilla, ja niistä muutaman olen kopioinut myös tänne omiksi artikkeleiksi.  Tästä päivästä eteenpäin blogit tulevat olemaan uusia,  ja kirjoittelen niitä aina sitä mukaa kun inspiraation kesäinen kärpänen puraisee mieltäni. 🙂

Sateesta huolimatta aurinkoinen kiitos siitä kun olet tätä kanssani jakamassa ❤ruusua

Päästä irti!

Et voi kontrolloida toisia ihmisiä etkä asioita, eikä ole tarviskaan. Sen sijaan sinulla on 101% kontrolli siihen miten valitset suhtautuvasi kun ihmisiä ja asioita tapahtuu. Kaikki asiat itsessään ovat täysin neutraaleja, se miten tulkitset ne ja sen perusteella valitset suhtautuvasi niihin, vaikuttaa siihen tuovatko ne hyvinvointia vai pahoinvointia.

 

Elämäsi tärkeimpiä valintoja

Meillä kaikilla on menneisyytemme, toisilla helpompi ja toisilla niin paljon haastavampi. Lapsuuden ajan kokemukset ovat muokanneet uskomuksiamme, mielipiteitämme ja minäkuvaamme. Monet kulkevat läpi koko elämän kyseenalaistamatta niistä mitään ja toteamalla vain ”olevansa tällaisia”. Lapsena ei voinut valita miten tulee kohdelluksi, pystyi ainoastaan löytämään itselleen sopivimmat keinot elää vallitsevissa olosuhteissa, oli se sitten kiltteys, avuliaisuus, olemattomaksi tekeytyminen tai jopa kiukuttelu.

Mutta nyt, aikuisena, on mahdollisuus valita. Voi tietysti jatkaa ”olosuhteiden avuttomana uhrina” ja olla ottamatta vastuuta nykytilanteesta ja omasta hyvinvoinnistaan. Ystävät eivät kuitenkaan kovin kauaa jaksa tukea ja kannustaa sellaista henkilöä, joka ei itse tee asioiden muuttumisen eteen mitään konkreettista. Tällaiset valittavat energiasyöpöt jäävätkin helposti yksin menneisyytensä kanssa, elleivät sitten hakeudu toisten negatiivisten syöppöjen pariin märehtimään ”elämän kurjuutta ja epäoikeudenmukaisuutta”…

Sitten on niitä, jotka eivät enää päivääkään halua olla menneisyytensä vankeja. He kyseenalaistavat omat lapsuudesta opitut arvottomuutensa, huonommuutensa, riittämättömyytensä sekä muut rajoittavat valheelliset uskomuksensa, joita heihin on iskostettu pienestä saakka. He ottavat voimaannuttavan SIITÄ HUOLIMATTA -asenteen käyttöönsä. Siitä huolimatta, että ”äiti ei koskaan…” / ”isä aina…” / ”opettajani sanoi kaikkien kuullen…” / ”olen aina luullut olevani…”

SIITÄ HUOLIMATTA VALITSEN NYT ITSE ARVOSTAVANI JA RAKASTAVANI ITSEÄNI!

Menneisyys on takanapäin, asioita ei voida tehdä tekemättömiksi, eikä tarvitsekaan, mutta voi muuttaa sitä miten valitsee suhtautuvansa niihin. Elämän tarjoamat mahdollisuudet ovat käytännössä rajattomat, vain mielessämme olevat valheelliset uskomusten aidat laittavat rajat siihen miten pientä tai suurta elämää koemme olevamme ansainneet saada elää.
Kyseenalaista uskomuksiasi, äläkä usko kaikkia ajatuksiasi, varsinkaan niitä negatiivisiä!
SINÄ päätät mihin sinä uskot, mikä on oma totuutesi, koska sen perustella luot oman todellisuutesi. VALITSE rakastavia, kannustavia ja positiivisia ajatuksia ja usko itseesi, ja siihen, että olet ansainnut kaiken sen hyvän mitä Elämällä ja Maailmankaikkeudella on tarjottavana.