Palauta arvosi!

Shine bright like a diamond… musiikkikappale, jonka olet kuullut radiosta jo varmaan lukemattomia kertoja… Mutta loistatko Sinä kuin timantti, joka oikeasti olet? Uskallatko edes loistaa? Vai onko parempi leikkiä vaatimatonta ja vähemmän loisteliasta, jotta tulisi helpommin hyväksytyksi?

Kun pieni ihminen syntyy tänne maailmaan, se tietää olevansa mittaamattoman arvokas ja ihmeellisen täydellinen Yksilö, jolla on tärkeä Elämäntehtävä. Se on kuin loistelias ja ainutlaatuinen Timantti, jonka särmät on hiottu tarkoituksenmukaisesti niin, että Valo loistaa siitä aivan erityisellä tavalla. Mitään virhettä ei ole tapahtunut ”suunnittelu- ja hiontavaiheessa”, vaan kaikki on juuri kuten pitääkin olla. Pieni Timantti on täynnä rakkautta, elämäniloa, energiaa ja intoa alkaa kokea juuri alkanutta elämäänsä. Kaikki muutkin täällä ovat timantteja, mutta koskaan koko maailmankaikkeuden historiassa ei ole ollut samalla tavalla hiottua timanttia, eikä koskaan tule olemaan, kuin tuo yksi ainoa uniikki Timantti. Sitä ei voi verrata muihin timantteihin, koska kaikki ovat keskenään erilaisia ja tarvetta vertailuun ei edes ole. Jokaiselle on tilaa loistaa juuri niin kirkkaana kuin ikinä itse vain haluaa.

Kaikki timantit eivät kuitenkaan päädy jalokivikauppiaalle, vaan monet syntyvät perheeseen, jossa on oma haasteellinen dynamiikkansa ja vanhemmilla omat lapsuuden traumansa ja arkipäivän haasteensa. Ehkä lapsia ei kuulu kehua ettei ne ylpisty, tai ne voivat juuri ja juuri näkyä, mutta eivät saa kuulua… Pieni Timantti saakin alkaa kuulla olevansa ärsyttävä rasite ja turhake, huonompi kaikessa kuin sisaruksensa, hyväksytty ja arvokas vain silloin kuin on kiltti, ahkera ja pärjää koulussa… ”Mikä säkin luulet olevasi!!?! Tollanen lasinsirpale!!”

Ensimmäisen kerran kun Timantti saa kuulla olevansa lasinsirpale, se lähinnä hämmästyy moista kommenttia. Se tietää mikä ja kuka oikeasti on, joten tuo kommentti jää omaan arvoonsa. Ajan kuluessa Timantti saa kuitenkin enemmänkin kuulla vihaisia ja halveksivia haukkumisia omasta kuvitellusta timanttimaisuudestaan ja se alkaa miettiä jos se oikeasti onkin totta; jos tosiaan on vain luullut koko tämän ajan olevansa arvokas timantti ja tosiasiassa onkin onneton lasinsirpale?!

Koulussa joutuu pienen ääliöporukan silmätikuksi ihan mistä ”hyvästä” syystä tahansa ja päätyy kiusatuksi sekä ulkopuoliseksi. Joku opettajakin voi kommenteillaan muistuttaa aina välillä vuosien aikana miten huono sitä on, ihan kuin isoveljensä aiemmin. Nuori Timantti on nyt jo ihan varma siitä, että koska tulee kohdelluksi niin kurjasti koko ajan, ja kaikki muut eivät voi olla väärässä, niin Timantin täytyy tosiaan olla arvoton lasinsirpale. Miten noloa ja hävettävää, että on edes kuvitellut olevansa jotain hienoa ja ainutlaatuista… suorastaan naurettavaa!!

Niin tämä itsensä lasinsirpaleeksi kuvitteleva tarpoo läpi kouluvuodet, yksinäisenä ja itsensä tarpeettomaksi tuntevana. Jatkokoulutukseen ei välttämättä viitsi edes hakea kun ei sinne kuitenkaan pääse kun ”on vain tällainen”… parempi mennä johonkin töihin, hyvä jos jonnekin kelpaa… Parisuhteita tulee ja menee, kaikenlaisia alkoholisoituneita lasinsirpaleita, jotka kohtelevat juuri niinkuin toista lasinsirpaletta voi kohdella… parempi sekin kuin että olisi yksin… Itsestään huolehtiminen jää aivan merkityksettömäksi ”naistenlehtien hömpäksi”, ja näin ollen liikunnasta tai terveellisestä ruokavaliosta ei ole tietoakaan… Sitä todella on kuin arvoton lasinsirpale; onneton, turhautunut ja itsetunto nollassa… ”Ei elämän kuulu olla tällaista!!!”

Ei niin.

Mikään timantti ei muutu lasiksi, vaikka joku sanoisikin niin. Ei vaikka sanojana olisi omat vanhemmat, perhe, sukulaiset, opettaja, naapuri, tuttava, työnantaja tai oma kumppani. Vaikka miljoona ihmistä seisoisi timantin ympärillä ja osoittaisi sitä sormella, se ei siitä lasiksi muutu!
Pieni Timantti on kuitenkin vielä niin vaikutuksille altis, että jos auktoriteetit, kuten vanhemmat, sukulaiset tai vanhemmat sisarukset, kyseenalaistavat sen arvon, niin hyvin pian alkaa uskoa sen olevan totta. Monet kommentit ja kokemukset vahvistavat asian olevan niin ja kyseenalaistamatta pieni Timantti luulee tosiaan olevansa arvoton lasinsirpale. Tämä täysin väärä uskomus ja suuri virhe kantaa pahimmillaan läpi koko loppuelämän. Sen ei tarvitse olla niin, eikä kuulukaan olla!

Jokainen meistä on Timantti. Ainutlaatuisella tavalla hiottu Timantti, jolla on omat Oppiläksynsä ja Elämäntehtävänsä. Kukaan ei tänne synny sattumalta ja kaikella on tarkoituksensa, myös niillä särmillä. Vaatii kovaa painetta, että hiilestä puristuu täydellisen loistelias timantti. Älä ole menneiden uskomusten vanki, sillä ne ovat juuri ja ainoastaan vain niitä, uskomuksia! Anna menneiden paineiden olla, jätä ne omaan arvoonsa. Huomaa miten itse olet uskonut kaiken sen mitä sinulle on sanottu. Näitä lannistavia kommentteja ei ole aikoinaan sanottu rakkaudella ja ystävyydellä, joten ne voi viimeinkin jättää omaan arvoonsa. Ainoa asia millä NYT ja tästä eteenpäin on merkitystä, on se mitä Sinä uskot. Mikä on Sinun totuutesi, koska sen mukaan luot oman todellisuutesi ja vedät puoleesi kokemuksia ja ihmisiä, jotka vastaavat Sinun totuuttasi. Muista totuus; Sinä olet ainulaatuinen, rakastettava ja mittaamattoman arvokas Timantti! Ala elää ja toimia sen mukaan, huolimatta siitä mitä olet tähän päivään saakka uskonut ja miten olet tähän saakka elänyt. Anna valon loistaa kaikista särmistäsi!
Shine bright like a diamond! ❤

Advertisement

Mielen toiminta, osa III

”Vielä on lomaa jäljellä, vielä tulee ukkospäiviä, vielä voit löytää ampparin…”… vai miten se laulu nyt menikään…?! 😉
Itse asiassa täytyy kyllä sanoa, että on ollut aivan mahtava ja aurinkoinen kesäloma huolimatta satunnaisista kovista ukkoskuuroista ja harvinaisen äkäisistä ampiaisista…! Saan vielä nauttia oleilusta tämän kuun loppuun ja sitten onkin aika aloittaa syksyn terapiasessiot uusien asiakkaiden kanssa.
Tähän lomaan on mahtunut koiriini liittyen sekä luopumista ja surua että uuden pienen perheenjäsenen saapuminen muutama viikko sitten. Elämän yllätyksellisyys ja yhden pienen koiran elämän päättyminen sai taas muistamaan sen miten tärkeää on elää tässä hetkessä, olla kiitollinen ja onnellinen kaikesta kokemastaan hyvästä sekä toteuttaa itseään juuri nyt. Moni arvokas hetki menee helposti täysin ohi kun keho on läsnä, mutta mieli painelee jossain muualla suunnittelemassa, murehtimassa, muistelemassa tai muuten vain jossain haahuilemassa. Menneet tapahtumat ovat mielen muistoja ja ns. tulevat tapahtumat ovat mielen kuvittelua, ainoa mikä on todellinen, on tämä hetki, juuri NYT. Oletko muuten koskaan kiinnittänyt huomiota siihen kuinka kauan pystyt olemaan läsnä tässä hetkessä? Viisi sekuntia? Puoli minuuttia? Kokonaisen minuutin? Et ehkä olekaan huomannut koko asiaa ennenkuin alat todella tiedostaa ja havainnoida miten mielesi hyvin pian jälleen kirmailee omille teilleen… todella rasittavan levoton tyyppi!

Tämän pohjustuksen siivittämänä onkin aika siirtyä jälleen itse asiaan, eli mielen toimintaan. Tässä aiheen kolmannessa ja viimeisessä osiossa on tarkoituksenani kertoa varsinaisesta työstäni, eli siitä miten vuosikymmeniä vanhoihin tapahtumiin voidaan palata ja vielä terapoida ne kuntoonkin.
Hypnoterapia poikkeaa ns. ”perinteisistä” terapiamuodoista siinä mielessä, että varsinainen terapiatyöskentely tapahtuu asiakkaan ollessa hypnoositilassa, eli lisääntyneessä rentoutumisen ja keskittymisen tilassa. Hypnoosissa ollessa, kuten myös esimerkiksi meditoidessa, aivojen sähkökäyrä hidastuu valveillaolon beta -tilasta rauhallisempaan alfa -tilaan, eli ns. hypnoositilaan. Se on täysin luonnollinen tila, jossa jokainen meistä on vähintäänkin kaksi kertaa päivässä, eli juuri herättyämme ja hetkeä ennen nukahtamista. Kaikki hypnoosi on itsehypnoosia ja kaikki kontrolli on asiakkaalla itsellään, joten minunkin tehtävänäni on vain auttaa asiakasta rentoutumaan riittävästi sopivan hypnoositilan saavuttamiseksi.

”Miksi ihmeessä pitää rentoutua ja olla hypnoosissa; miksi ei voida terapoida normaalisti, ihan vaan jutellen?!”, kysyisi joku. No siksi, koska lähes kaikki käsiteltävät oireet ja ongelmat ovat tunnepuolen asioita, ei järjen ja logiikan. Niin monilla on huonommuuden ja riittämättömyyden tunnetta, pelon ja jännityksen tunnetta, arvottomuuden ja epävarmuuden tunnetta, ahdistuksen ja paniikin tunnetta jne. Järjellä voi tiedostaa olevansa jännittynyt esimerkiksi sosiaalisissa tilanteissa, mutta se ei vielä paljoa auta. Tunnepuolen asiat täytyy käsitellä sen mielen osan edustajan kanssa, joka on niistä vastuussa, ja se on alitajunta. Järjellä on tapana höpöttää ja selittää niin paljon koko ajan, että alitajunnan kanssa ei pääsekään niin vain yhteyteen aivojen ollessa aktiivisessa beta -tilassa. Miellyttävän rentoon hypnoositilaan vaipuminen ikään kuin siirtää järkeä sen verran sivuun, että alitajunnan portit aukeavat ja myös sen kanssa päästään tekemään yhteistyötä. Hypnoosissa ollessa asiakas on kyllä tietoinen koko ajan siitä missä on, mitä kokee ja kertoo, mutta asioita ja muistoja tulee ihan toisella tavalla mieleen kuin valveilla ollessa.

Alitajunnalla on vain yksi aikamuoto; Nyt. Se ei tunne käsitystä huomenna, lähiaikoina, viiden vuoden kuluttua, vaan se on todellinen läsnäolon mestari ollessaan tässä hetkessä, juuri nyt. Tämän terapiamuodon loistava helmi ja ydin onkin siinä, että hypnoosia hyödyntäen pystymme siirtämään tuota nyt -hetkeä taaksepäin ja kokemaan jonkun menneen tilanteen uudestaan ikään kuin se tapahtuisi juuri nyt. Normaalisti jos kysyttäisiin aikuiselta ihmiseltä esimerkiksi hänen ensimmäisestä koulupäivästään; millainen sää oli, miten hiukset oli laitettu ja millaiset vaatteet ja laukku pienellä oppilaalla oli, niin tuskinpa muistaisi kaikkea kovinkaan hyvin, jos lainkaan. Valveilla ollessa tietoisten muistojen hakeminen aivoissa kulkee tiettyjä hermoratoja pitkin. Henkilön ollessa hypnoosissa kehotettaisiin häntä menemään ajassa taaksepäin ensimmäiseen koulupäiväänsä, jolloin alitajunnan kanssa työskennellessä ne muistot haetaankin toista hermoratojen reititystä pitkin. Sitä näkee ja kokee olevansa tuo aloitteleva ekaluokkalainen juuri nyt ja voikin kertoa sujuvasti vaatteistaan, hiuksistaan, laukustaan ja siitä millainen ilma on. Mielenkiintoista, eikö?!

Kuten olen aiemmin kertonut, niin alitajunta on vastuussa käyttäytymisestämme, tunteistamme ja sinne on tallennettu kaikki kokemamme aina kohdusta saakka, jopa kauempaakin. Se tietää mistä on saanut alkunsa esimerkiksi se, että sitä edelleen tänä päivänä pelkää tulevansa hylätyksi ja kokee myös turvattomuuden tunnetta. Analyyttisen / kliinisen hypnoterapian ideana onkin etsiä haasteellisen tunteen tai tuntemuksen alkuperäinen syy ja käydä se tapahtuma uudestaan läpi tietäen kaiken sen minkä nyt aikuisena tietää. Hypnoositilassa ollessa ja alitajunnan kanssa työskennellessä sitä kokee menneisyyden tapahtuman uudestaan tunteiden kera ikään kuin se tapahtuisi juuri nyt, huolimatta siitä minkä ikäinen tapahtumahetkellä on aikoinaan ollut.
Samaan aikaan järki on kuitenkin täysin tietoinen nykyhetkestä ja kaikesta siitä mitä omassa elämässä on tapahtunut aina tähän päivään saakka. Se voi kieltämättä olla aluksi hieman hämmentävää kun kokee yhtäkkiä olevansa vuoden vanha ja makaavansa pinnasängyssään huutamassa kurkku suorana äitiä, joka ei kuitenkaan tule… Pieni ihminen tulkitsee tilanteen niin, että on tullut hylätyksi ja siitä nousee valtava turvattomuuden tunne.                                                                                                                                                                                                             Samaan aikaan aikuisen ihmisen järjellä ja elämänkokemuksella sitä on täysin tietoinen siitä miten vauvana on kokenut tuon tapahtuman ja toisaalta tietää myös faktat siitä oliko oikeasti hylätty, vai miksi äiti ei heti tullut. Kun se tapahtuma käydään uudestaan läpi aikuisen ihmisen näkökulmasta terapeuttisia työkaluja ja menetelmiä hyödyntäen, niin sen jälkeen voidaan alkaa vahvistaa aikuisen ihmisen perusturvallisuuden tunnetta. Turvattomuuden tunteesta johtunut kontrolloimisen tarvekin alkaa vähentyä ja tilalle tulla luottamusta siihen, että kaikkea ei tarvitse yrittää hallita ja muutkin osaavat tehdä asioita. Vapautuu valtava määrä energiaa elämästä nauttimiseen ja itselle tärkeiden asioiden tekemiseen.

Positiivisten muutosten käynnistäminen ei vaadi suinkaan aina terapiaa, vaan itsekin voi alkaa muokata asenteitaan ja elämäänsä alitajunnan avulla. Kuten olen aiemmin kertonut, niin alitajunta toimii mielikuvilla ja mielikuvituksella. Kun tähän yhdistetään myös alitajunnan vastuulla olevat tunteet ja aikamuoto NYT, niin saadaan aikaan mielikuvaharjoitukset, joita käytetään paljon esimerkiksi osana urheilun henkistä valmennusta. Mielikuvaharjoituksia tehdessä on hyvä löytää rauhallinen hetki ja paikka, jossa voi ottaa rennon asennon ja sulkea silmänsä muutamaksi minuutiksi. Harjoituksen ideana on kuvitella sielunsa silmin haluttu positiivinen lopputulos ikään kuin se olisi totta jo nyt. Samaan aikaan ollaan tietoisia myös kehon senhetkisestä rentoudesta, rauhallisesta hengityksestä ja tasaisesta sydämen sykkeestä.
Jos esimerkiksi haluaisi olla palavereissa rento ja luonteva, niin mielikuvaharjoitusta tehdessä kiinnitettäisiin huomiota aluksi siihen miltä oma keho ja hengitys tuntuu NYT kun on rento ja luonteva (kuten sitä onkin siinä hetkessä). Sen jälkeen nuo tuntemukset yhdistetään mielikuvaan palaverissa olemiseen rentona ja luontevana, aikamuodolla nyt. Yksinkertaistettuna harjoitus menisi seuraavanlaisesti: ”Nyt kun olen rento ja luonteva ja olen palaverissa; miltä hengitykseni nyt tuntuu (syvää ja rauhallista)? Miltä hartiat, ja kädet tuntuu (rennoilta)? Mitä näen ja kuulen nyt kun olen palaverissa rentona ja luontevana? Miltä ääneni kuulostaa nyt kun olen rento ja luonteva? Miltä näytän ulospäin?”
Alitajunta on sellainen, että jos joku asia on niin hyvin kuviteltu, että voi lähes tuntea ja kokea sen kaikilla aisteillaan, niin alitajunta ei tiedä onko se totta vai ei. Jokainen positiivinen mielikuvaharjoitus vahvistaa uutta toimintatapaa ja uutta hermorataa aivoissa, mutta se vaatii tietysti toistoja. Ei lihaksetkaan kasva ja vahvistu muutamasta punnerruksesta, mutta siitä se positiivinen muutos kuitenkin alkaa!

Mielen toimintaan liittyvän artikkelisarjan päätteeksi haluaisin vielä korostaa sitä, että vaikka olisikin varhaislapsuudessaan joutunut kokemaan kaikenlaisia haasteellisia ja ikäviä asioita, ja ne ovat siitä asti muokanneet haitallisesti minäkuvaa ja itsetuntoa, niistä EI todellakaan tarvitse kärsiä koko loppuelämänsä ajan! Hypnoosin avulla alitajunnan kanssa terapoiden mennään ”suoraan asiaan”, eli suoraan ongelmien ytimeen ja korjataan ne sitä kautta, jolloin on mahdollista vihdoinkin alkaa vahvistaa itsessä jo olemassa olevia positiivisia ominaisuuksia, minäkuvaa ja itsetuntoa. Kaikillla on oikeus saada elää onnellisena ja tyytyväisenä itsensä näköistä elämää, huolimatta siitä millaisen lapsuuden on aikoinaan kokenut! Olen äärettömän kiitollinen siitä kun saan tehdä näin arvokasta työtä; vapauttaa menneisyyden taakoista ja rajoittavista uskomuksista ja auttaa tulemaan sellaiseksi kuin oikeasti sisimmässään on ❤

 

Rakkaalle Biscuitille <3

Olen ollut heinäkuun alusta kesälomalla, tarkoituksena rentoutua, irroittautua henkisesti vaativan työni kuvioista hetkeksi ja yksinkertaisesti vain nauttia kaikesta mitä kesä parhaimmillaan tarjoaa. Vihdoinkin olisi myös aikaa hevosilleni ja koirilleni, ilman rajoittavia aikatauluja. Ajatuksena oli myös istua nautiskellen auringossa ja samalla välillä kirjoittaa jatkoa Mielen toiminta -artikkeleilleni. Vaikka en alunperin blogia perustaessani ollutkaan ajatellut kirjoittaa itsestäni varsinaisesti mitään, vaan lähinnä erilaisista mielenkiintoisista ja hyödyllisistä aiheista, niin omistan tämän kirjoituksen ensimmäiselle omalle koiralleni, rakkaalle Biscuitille. ❤

Biscuit oli kaikilla tavoin ainutlaatuinen ja erilainen chihuahua. Kävin sen hakemassa Kotkasta osaksi elämääni vuonna 2000. Kesäinen aurinkoinen päivä, aivan kuten nyt. Tuo pieni mustavalkoinen ihme, joka leimautui minuun samantien ja oli kaikkia muita kohtaan aluksi hyvinkin skeptinen. Elämänsä aikana Biscuit alkoi pikkuhiljaa luottaa muihinkin ja suhtautua kaikenlaisiin tilanteisiin omanlaisellaan rauhallisella ja viisaalla olemuksellaan. Koko elämänsä se sai elää täysin terveenä, josta olen äärimmäisen kiitollinen ja onnellinen.

Minulle tuli tarve kirjoittaa tämä artikkeli sen takia, että Biscuitin terveyden täydellinen romahtaminen viikon alussa tuli täytenä yllätyksenä ja järkytyksenä! Minun toisella chihuahuallani on ollut terveyden kanssa haasteellista jo pidemmän aikaa ja jotenkin kuvittelin, että sen aika siirtyä sateenkaarisillan toiselle puolelle tulisi ensiksi… mutta tuossahan tuo ottaa päiväunia kaverinsa vieressä… 🙂

Tämä täysin yllättävä tapahtuma ja sen tuoma koko tunteiden kirjo huolestumisesta järkytyksen ja pelon kautta suruun on muistutuksena siitä, miten tärkeää on elää tässä hetkessä. Kukaan ei tiedä huomisesta, tai edes siitä mitä tulee tapahtumaan seuraavan minuutin aikana. On vain oletuksia, kuvitelmia ja toiveita.
Kuinka moni elää keskinkertaista elämää ihan vain siitä syystä ettei uskalla tehdä ja valita kuten oikeasti haluaisi. Jotkut odottavat tiettyjen asioiden tapahtumista, minkä jälkeen voi ”alkaa toteuttaa itseään ja tulla onnelliseksi”; sitten kun on eläkkeellä… sitten kun on tarpeeksi rahaa… sitten kun on laihtunut 15kg… sitten kun uskaltaa lähteä parisuhteestaan pois… vaihtaa työpaikkaa tai alaa… sitten kun…

Mitä jos ei koskaan tulekaan sitä ”sitten kun” -vaihetta? Mitä jos huomenna tapahtuukin jotain niin totaalisen yllättävää ja mullistavaa, että koko elämä menee uusiksi sen takia? On olemassa makaaberi, mutta tilanteeseen valitettavan hyvin osuva sanonta ”täytyykö jonkun kuolla ennenkuin tähän puututaan?!?” Joillekin omien elämänarvojen tarkastelu ja asioiden priorisointi tulevat tärkeäksi vasta siinä vaiheessa kun jollekin läheiselle, tai jopa itselle, tapahtuu jotain yllättävää ja mullistavaa. Onko pakko odottaa siihen asti, että uskaltaa alkaa elää itsensä näköistä elämää? Toteuttaa itseään, tehdä itsensä näköisiä valintoja, hyväksyä itsensä juuri sellaisena kuin on. Vai voiko todella ymmärtää sen, että minä hetkenä hyvänsä asiat voivat muuttua, ilman omaa valintaa, ja moni hieno ja tärkeä asia voi jäädä sen takia sanomatta, kokematta tai elämättä.

Kiitos Biscuit kun järkytit ja kosketit minua, sillä se sai minut näkemään ja priorisoimaan sen mikä on itselleni kaikkein tärkeintä tällä hetkellä, juuri nyt. Se on Rakkaus. ❤

 

Mielen toiminta, osa II

On aika jatkaa mielen matkaa 🙂

Sen lisäksi, että piilevä runosuoneni antoi lyhyen sykäyksen, niin myös pieni astrologi itsessäni haluaisi kommentoida erästä asiaa… Alitajunnan ollessa pilkuntarkka kaikessa mitä se todeksi ottaa ja toteuttaa, voisi sen leikillisesti ajatella olevan neitsyt horoskoopissa. Vesimiehen pulppuava vuolas virta pääsee sitten taas esille mielessämme kun ajattelemme noin 60 000 ajatusta päivässä… jatkuva pälpätys, kommentointi, kritisointi ja jupina…

Kuvittele, jos tuo höpöttäjä olisi yksi sivupersoonan osa itsessäsi, joka voitaisiin irrottaa hetkeksi sisältäsi ja laittaa vaikka vierellesi sohvalle istumaan samalla kun yrität katsoa tv:stä lempisarjaasi. Se katsoisi hetken ruudussa olevaa naisnäyttelijää… toteaisi samantien miten huonosti leikatut hiukset naisella on… ei kyllä yhtään sovi tuolle tyypille… itsekin täytyisi muuten käydä kampaajalla… ottaisikohan sitä myös raitoja tällä kertaa… kylläpäs ulkona tuulee!!… puut heiluu kuin vappuhuiskat… nälkä!!… pitäisi varmaan käydä kaupassa… mitähän sitä söisi illalla… onneksi tajusin muuttaa ruokavaliota, ei kyllä sovi viljat ja maito kellekään!!… onpas nämä farkut kuluneet… olisikohan jossain nettikaupassa kivoja farkkuja… täytyykin mennä nettiin!… jne jne jne. Yritä nyt siinä sitten keskittyä ohjelmaasi… Ja tämä samainen omituinen höpöttäjä on sisälläsi terrorisoimassa elämääsi ja arkeasi 24/7… kamalaa, mutta niin totta!

Perustuen noihin tuhansiin ”yltiöpositiivisiin, kannustaviin, rakentaviin ja rakastaviin” ajatuksiin, mielipiteisiin, arvoihin ja uskomuksiin mitä mielessä pyörii, jokainen luo oman todellisuutensa. Sinun on eri kuin vanhempiesi, ystäviesi tai kumppanisi todellisuus. Jokainen katsoo maailmaa ikäänkuin omien uskomustensa silmälasien läpi, jotka on sävytetty edellämainituilla ominaisuuksilla. Jos uskoo ja on sitä mieltä, että ”kaikki eronneet sinkut ovat epätoivoisia ja yrittävät kuitenkin iskeä puolisoni”, niin jokainen sinkku on uhka ja niitä kohtaan täytyy suhtautua vähintäänkin varauksellisesti. Jos taas uskoo esimerkiksi työhaastatteluun mennessä, että ”olen pätevä, minulla on valtava kokemus alalta ja olen työtehtävään juuri oikea henkilö!”, niin suhtautuu tilanteeseen luottavaisesti ja itsevarmasti, joka tuo mukanaan sopivaa rentoutta ja luontevuutta.

Omaan minäkuvaan ja itsetuntoon vaikuttaa kaikkein eniten se, mitä uskomuksia meillä on itsestämme. Joku voisi sanoa: ”minä olen sellainen ihminen, joka jännittää aina sosiaalisissa tilanteissa punastumalla ja käsien tärisemisellä”. Alitajunta on taas sellainen, että kaikki mitä sanot sanojen ”minä olen” tai ”mä oon” jälkeen, alitajunta ottaa sen identiteettinäsi ja pitää huolen, että se on juuri niinkuin sanot sen olevan. Sinänsä sille on aivan yhdentekevää tärisevätkö kätesi kahvipöydässä vai eivät, mutta kun sanot sen olevan niin, koska on aina ennenkin ollut niin, voit sielusi silmin nähdä miten siinä taas käy niin, alitajunta toteuttaa sen neitsytmäisen tarkasti. Sitä saa mitä tilaa! Ainakin voi jälkiviisaana sitten todeta: ”mä arvasin, että tässä käy niin!”. Lohduttaahan se tämäkin fakta…

Uskomukset voivat olla itseluottamusta vahvistavia, hyödyllisiä ja rakastavia, tai sitten hyvinkin negatiivisia, jotka pahimmillaan rajoittavat sekä tekemisiämme että valintojamme ja estävät olemasta sellaisia kuin oikeasti olemme. Suurin osa uskomuksistamme ei alunperin ole edes omia vaan varhaislapsuudessa opittuja ”totuuksia”. Lapsen ollessa vielä noin 5 vuotias tai alle, järjen filtteröinti ja erottelukyky eivät ole vielä kehittyneet, vaan kaikki auktoriteettien (vanhemmat, isovanhemmat, isosisko ja -veli, neuvolan täti, naapurin setä, kaverin isä…) sanomat asiat otetaan totena. Äiti on ehkä sanonut, että ”tyttöjen täytyy olla kilttejä” ja isä on kantanut kortensa kekoon muistuttamalla, että ”tunteiden näyttäminen on heikkouden merkki”. Isosisko on taas palauttanut ärsyttävän pikkusiskonsa maanpinnalle kertomalla tälle, että ”vanhemmat halusivat oikeasti pojan, mutta tulikin vain tuollainen arvoton tyttö” ja myös mummi on kertonut miten ”lautanen täytyy syödä tyhjäksi”. Nämä ovat vielä lieviä esimerkkejä siitä mitä kamaluuksia lapsilleen voi oikeasti laukoa, liittyen mm. ulkonäköön, älyyn, arvokkuuteen, ja ylipäätään rakastettavuuteen ja kelpaavuuteen kenellekään. Nämä kaikki typeryydet ja möläytykset menevät suoraan alitajuntaan ja alkavat muokata pienen ihmisen minäkuvaa ja itsetuntoa.
Lapsen ollessa noin 5-6 vuotias, alkaa monet totuudet paljastua, kuten se, ettei joulupukkia oikeasti olekaan, vaan se oli naapurin Pentti, joka oli se pukki. Sitä ennen pienen lapsen mieli on kuin pöydällä oleva avoin läppäri, johon kuka tahansa voi näpytellä mitä tahansa ja vahvistaa sen vielä painamalla enter:illä perään. Nämä ovat kuin tietokoneen ohjelmiston komentoja, jotka sitten kaikessa hiljaisuudessa pyörittävät Elämämme Ohjelmistoa. Asiakkaani toteavatkin usein terapian alkuvaiheessa, että ”mä nyt vaan olen tällainen”… johon vastaan, että ”et ole, vaan sinusta on tullut tuollainen”, kuin sipuli, joka on muodostunut lukemattomista rajoittavista uskomusten kerroksista. Ei ihme jos itsetunto on huono, tai sosiaaliset tilanteet jännittää, välillä ahdistaa, masentaa ja voi jopa iskeä paniikkikohtaus ruokakaupassa kassalla maksettaessa!

”No mitä sille voi enää muka tehdä kun lapsuudesta on jo 50 vuotta?!?!”, sanoisi joku turhautuneena. On kuulemma kokeiltu positiivista ajattelua ja käyty aikoinaan keskustelemassa asiasta monta kertaa, jopa monta vuotta, ja edelleen se käsi tärisee ja ne pirun kahvit lentää kupista pitkin seiniä ja pöytää… Tähän voikin oivallisesti todeta sen, että nämä eivät olekaan järjen asioita, vaan tunnepuolen, ja siksi niitä täytyy työstää sen mielen osan edustajan kanssa, joka on niistä vastuussa, ja se ei suinkaan ole kriittinen ja looginen järki. Sanonkin aina, että jos ihmiset voisivat hoitaa järjen ja positiivisen ajattelun avulla kaikki ongelmansa, niin kenelläkään ei olisi mitään ongelmia…
Tietoinen mieli ei muista lapsuudesta paljoakaan ennen viidettä ikävuotta, ei edes niitä monien mielestä kivoja kokemuksia, kuten joulut ja syntymäpäivät. Järki usein yrittääkin selittää ja yleistää mistä joku asia johtuu, kuten esimerkiksi ”eivätkö kaikki jännitä välillä sosiaalisia tilanteita?!” Se ei paljoa kuitenkaan lohduta eikä muuta tilannetta miksikään. Pelkkä tietäminen omasta lapsuudestaan ei myöskään auta, kuten se esimerkiksi, että isä käytti liikaa alkoholia. Täytyy päästä tunnetasolla kiinni siihen miten se isän juominen vaikutti pieneen ihmiseen turvattomuuden tunteena, pelkoina, häpeänä ja huonona itsetuntona niin, että ne edelleen vaikuttavat aikuisena. Ehkä on itsekin päätynyt seurustelemaan alkoholistien kanssa ja kompensoinut turvattomuuttaan kontrolloimisen tarpeena, joka ilmenee sitten esimerkiksi lentopelkona ja paniikkikohtauksina. Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja pelkkä positiivinen asenne ei auta, niin hyödyllinen kuin se muuten onkin.

Tekemäni analyyttisen / kliinisen hypnoterapian tarkoitus onkin työskennellä alitajunnan kanssa, joka on vastuussa tunteista, käyttäytymisestä ja muistoista. Se tietää mistä tapahtumista, kokemuksista ja uskomuksista kaikki ovat saaneet alkunsa. Hypnoosia hyödyntäen voidaan alkaa etsiä oireiden ja uskomusten alkuperäisiä syitä ja hoitaa ne kuntoon, minkä jälkeen oireet joko lievenevät huomattavasti tai poistuvat kokonaan tarpeettomina. Tämän jälkeen itsetunto voi viimeinkin positiivisten suggestioiden ja ajattelun tukemana alkaa vahvistua Todellisen Minän tasolle. Se, miten puoli vuosisataa vanhoihin juttuihin voidaan päästä käsiksi ja miten niitä voidaan parantaa, kerron lisää seuraavassa artikkelissani. Tulen myös kertomaan siitä miten ihan itsekin voi alkaa muuttaa ja muokata tiettyjä asioita itsessään ilman terapiaa. Palaamisiin! 🙂

Mielen toimintaa, järjellä ja ilman…

Päätin aloittaa uusien artikkelieni sarjan kertomalla mielen toiminnasta, joka on myös se kivijalka, johon työni hypnoterapeuttina rakentuu. Kerron aina uusille asiakkailleni ensimmäisellä tapaamiskerralla näistä samoista asioista, jotta muodostuisi selkeä käsitys siitä, mitä terapiassa tullaan tekemään, ja ennenkaikkea miksi. Ja vaikka ei olisi terapiaan juuri nyt tulossakaan, niin silti aihe on hyödyllinen, koska se vaikuttaa meidän jokaisen elämään ihan jokaisena hetkenä. Kerrottavaa on kuitenkin niin paljon, että on fiksumpaa jakaa se pienempiin osiin, koska muuten tulee infoähky, ja se ei suinkaan ole tarkoitus!
Eli; ota kupponen kahvia tai teetä ja salli itsellesi pieni informatiivinen lepotauko 🙂

Mielen toiminta, osa I

Ihmisen mieli on symbolisesti kuvattuna kuin kuvassa oleva jäävuori, jakautuen tietoiseen- ja tiedostamattomaan mieleen. On arvioitu, että tietoisen mielen, eli järjen, osuus on vain n. 10%.
Se on se analyyttinen, kriittinen, rationaalinen ja looginen osa, joka sanoo, että ”Ei kannata juoda illalla kahvia, koska sitten ei yöllä nuku”. Se hallitsee tahdonalaisia lihaksia ja on vastuussa myös tahdonvoimasta. Järki pystyy käsittelemään muutamia asioita yhtaikaa, ja sen varsinainen tehtävä on jokapäiväinen päätöksenteko ja rutiinit. Mutta miten paljon kaikenlaisia tunnepuolen asioita järjen hoidettavaksi annetaankaan, kuten ”Älä jännitä, tässä ei ole mitään pelottavaa!”… Ikäänkuin voisi päättää olla jännittämättä… Järjelle on muutenkin annettu aivan liian paljon valtaa ja voimaa, joka sitten pahimmillaan on aiheuttanut tyytymättömyyttä, omien kykyjen haaskaamista ja vaisua elämää. Kuinka moni tekeekin suuria valintoja elämässään perustuen siihen ”mikä olisi järkevää”, ”mitä muut olettaa minun tekevän” ja ”mitähän perhe / sukulaiset / ystävät / naapurit / kaikki muut ajattelee jos valitsen tai teen näin”…
Jotkut pysyvät samassa työpaikassaan tai parisuhteessaan, vaikka voivat todella huonosti… Se on kuitenkin ”järkevää”, koska saa palkan ja osaa sen työn (muuallahan ei makseta palkkaa…), tai parempi olla siinä huonossa suhteessa, koska jos ei löydäkään mitään ”parempaa” tilalle ja jääkin yksin… Ehkä sinäkin tunnet jonkun, joka ajattelee juuri näin järkevästi, ja on tunnepuoleltaan sitten kaikkea muuta kuin tyytyväinen ja onnellinen…

Sitten se mielen enemmistön edustaja, alitajunta, jonka on arvioitu olevan n.90% koko paketista. Alitajunta on vastuussa mm. autonomisen hermoston ja elimistön toiminnoista, kuten verenkierrosta, hengittämisestä ja aineenvaihdunnasta. Se tuottaa joka yö unia, joihin se käyttää itselleen merkityksellistä symboliikkaa. Alitajunta on myös vastuussa tunteista ja käyttäytymisestä, ja se on kuin tietokoneen kovalevy, jonne on tallennettu kaikki kokemamme aina kohdusta saakka (ja kauempaakin… tämä on muuten yksi lempiaiheistani ja ansaitsee oman artikkelinsa jossain vaiheessa 😉 )

Alitajunnan toimintaan vaikuttavat omat ajatukset, mielipiteet, uskomukset, säännöt ja arvot. Ongelmana on kuitenkin se, että suurin osa uskomuksistamme ei ole järjen tiedossa ja eivätkä edes ole alunperin meidän omia, vaan varhaislapsuudessa oppimiamme, ja harva on edes miettinyt omia arvojaan. Siitä huolimatta ettei itse niitä tiedosta, tai sen enempää niitä mieti, alitajunta tietää mitä ne ovat. Se pyörittää elämäämme vaikuttamalla toimintamalleihimme, käyttäytymiseemme ja valintoihimme niin, että ne ovat johdonmukaisia aiempiin vastaaviin verrattuna, ja että pysyisimme myös turvallisesti mukavuusalueellamme.
Alitajunta ei ole lainkaan kriittinen tai looginen, vaan se uskoo kaiken mitä sinne menee. On järjen tehtävä olla se kriitikko, joka sanoo onko joku asia totta vai ei. Jos järki ei hoida hommaansa ja asia lipsahtaa alitajunnan puolelle, niin se toteuttaa kyseisen asian kirjaimellisesti ja täysin vakavissaan.

Alitajunnalla ei ole minkäänlaista huumorintajua, ja esimerkiksi huonona vitsinä heitetty kommentti siitä, miten joku oikeasti harmiton pieni ihottuma käsivarressa ”onkin jonkun vakavan sairauden ensioire”, on todellakin erittäin huono vitsi! Ottaen huomioon sen, että kun alitajunta on vastuussa elimistön toiminnoista, ja keho ja mieli toimivat aina käsi kädessä, on hyvin lyhyt matka siihen, että sitä saa mitä tilaa… Onkin äärimmäisen hyödyllistä alkaa kiinnittää huomiota siihen, mitä kaikkea sitä oikeastaan päivän mittaan ajattelee ja itselleen puhuu. On myös hyvä oivaltaa se, että ihan kaikki mitä sitä ajattelee, ei edes ole totta, ja siksi sitä ei myöskään tarvitse uskoa.
Meillä on arvioitu olevan n. 60 000 ajatusta päivässä, ja siitä miten ne vaikuttavat alitajunnan toimintaan ja oman todellisuuden muokkamiseen, kerron enemmän seuraavassa artikkelissani.

Let there be blog! :D

Juhannus on sujunut tänä vuonna suorastaan raikkaissa merkeissä,  mutta nyt puhaltavat lämpöiset ja uudet tuulet näppäimistölläni 😀  Päätin liittyä bloggauksen ihmeelliseen maailmaan kantamalla MIELENkiintoisen korteni yhteiseen kekoon. Olen aikaisemmin julkaissut lyhyehköjä artikkeleita, ajatuksia ja inspirationaalisia kuvia yritykseni NR-Hypno facebook -sivuilla, ja niistä muutaman olen kopioinut myös tänne omiksi artikkeleiksi.  Tästä päivästä eteenpäin blogit tulevat olemaan uusia,  ja kirjoittelen niitä aina sitä mukaa kun inspiraation kesäinen kärpänen puraisee mieltäni. 🙂

Sateesta huolimatta aurinkoinen kiitos siitä kun olet tätä kanssani jakamassa ❤

Artikkeli työstäni hypnoterapeuttina Studio55.fi -sivustolla

http://www.studio55.fi/vapaalla/article/hypnoterapeutti-hypnoosi-avaa-alitajunnan-ja-menneisyyden/228756

Päästä irti!

Et voi kontrolloida toisia ihmisiä etkä asioita, eikä ole tarviskaan. Sen sijaan sinulla on 101% kontrolli siihen miten valitset suhtautuvasi kun ihmisiä ja asioita tapahtuu. Kaikki asiat itsessään ovat täysin neutraaleja, se miten tulkitset ne ja sen perusteella valitset suhtautuvasi niihin, vaikuttaa siihen tuovatko ne hyvinvointia vai pahoinvointia.

 

Elämäsi tärkeimpiä valintoja

Meillä kaikilla on menneisyytemme, toisilla helpompi ja toisilla niin paljon haastavampi. Lapsuuden ajan kokemukset ovat muokanneet uskomuksiamme, mielipiteitämme ja minäkuvaamme. Monet kulkevat läpi koko elämän kyseenalaistamatta niistä mitään ja toteamalla vain ”olevansa tällaisia”. Lapsena ei voinut valita miten tulee kohdelluksi, pystyi ainoastaan löytämään itselleen sopivimmat keinot elää vallitsevissa olosuhteissa, oli se sitten kiltteys, avuliaisuus, olemattomaksi tekeytyminen tai jopa kiukuttelu.

Mutta nyt, aikuisena, on mahdollisuus valita. Voi tietysti jatkaa ”olosuhteiden avuttomana uhrina” ja olla ottamatta vastuuta nykytilanteesta ja omasta hyvinvoinnistaan. Ystävät eivät kuitenkaan kovin kauaa jaksa tukea ja kannustaa sellaista henkilöä, joka ei itse tee asioiden muuttumisen eteen mitään konkreettista. Tällaiset valittavat energiasyöpöt jäävätkin helposti yksin menneisyytensä kanssa, elleivät sitten hakeudu toisten negatiivisten syöppöjen pariin märehtimään ”elämän kurjuutta ja epäoikeudenmukaisuutta”…

Sitten on niitä, jotka eivät enää päivääkään halua olla menneisyytensä vankeja. He kyseenalaistavat omat lapsuudesta opitut arvottomuutensa, huonommuutensa, riittämättömyytensä sekä muut rajoittavat valheelliset uskomuksensa, joita heihin on iskostettu pienestä saakka. He ottavat voimaannuttavan SIITÄ HUOLIMATTA -asenteen käyttöönsä. Siitä huolimatta, että ”äiti ei koskaan…” / ”isä aina…” / ”opettajani sanoi kaikkien kuullen…” / ”olen aina luullut olevani…”

SIITÄ HUOLIMATTA VALITSEN NYT ITSE ARVOSTAVANI JA RAKASTAVANI ITSEÄNI!

Menneisyys on takanapäin, asioita ei voida tehdä tekemättömiksi, eikä tarvitsekaan, mutta voi muuttaa sitä miten valitsee suhtautuvansa niihin. Elämän tarjoamat mahdollisuudet ovat käytännössä rajattomat, vain mielessämme olevat valheelliset uskomusten aidat laittavat rajat siihen miten pientä tai suurta elämää koemme olevamme ansainneet saada elää.
Kyseenalaista uskomuksiasi, äläkä usko kaikkia ajatuksiasi, varsinkaan niitä negatiivisiä!
SINÄ päätät mihin sinä uskot, mikä on oma totuutesi, koska sen perustella luot oman todellisuutesi. VALITSE rakastavia, kannustavia ja positiivisia ajatuksia ja usko itseesi, ja siihen, että olet ansainnut kaiken sen hyvän mitä Elämällä ja Maailmankaikkeudella on tarjottavana.